torstai 17. toukokuuta 2018

Vaasalaisen paras vaelluskohde - Höga Kusten

Tämä on Ronja Ryövärintytär -elokuvan Helvetinkuilu. Skuleskogen.
Äitienpäivänä sanottiin heipat vieraina olleille Äitille ja Soralle ja alettiin pakata. Lauri tiesi, että ollaan lähdössä synttäriretkelle johonkin luontoon, mutta kohde oli pimennossa. Kun sitten autossa sanoin, että kohta lähtee lautta Ruotsiin, oli reaktio hämmentynyt "mitäh?!".
Matkustettiin iltalautalla Uumajaan, yövyttiin siellä ja lähdettiin aamulla Etelään kohti Höga Kustenia. Olin katsonut ennakkoon noin 30:n kilometrin reitin, joka lähti Skulebergetiltä ja kulki sieltä Skuleskogenin kansallispuistoon. Koska minä keskityin kantamaan vauvaa, Lauri kantoi kaiken muun. Reilu peli. 
Ja siis voi jumpe mikä paikka! Maisemat olivat ihan mielettömät. Maasto vaihteli kivikosta, suosta ja kallioista rotkoihin, rantoihin ja metsiin. Yövyttiin meren rannassa autiotuvassa ja jatkettiin aamulla vaellusta kohti Köpmanholmenia, josta otettiin bussi takaisin Skulebergetille ja siitä ajettiin takaisin Uumajaan, jossa vietettiin vielä ilta ja yö. 
Skuleskogenin kansallispuisto.
Ensimmäinen ajatus oli, että Höga Kusteniin on mentävä pian uudestaan, mutta pelkään, ettei se voi toisella kerralla olla kuin pettymys. Epätodennäköistä on, että uudestaan sattuu hellekelit sellaiselle ajanjaksolle, kun ei vielä ole hyttysiä, eikä muita vaeltajia. Voihan kesä! Ainoa miinus oli liian lyhyt aika, mutta paljon myöhemmin en todennäköisesti enää kykenisi tai ainakaan uskaltautuisi mahan kanssa vaeltamaan, joten hyvä näin. Tämä oli täydellinen aloitus kesälomalle, joka kunnolla alkaa vasta lauantaina. Sitten se kestääkin yli vuoden päivät. 
😘
Skoleskogenin kansallispuisto.
Lautalta palatessa haimme vielä postiin tulleen äitiyspakkauksen. En lakkaa ihastelemasta tätä vanhemmille jaettavaa avustusta. Ihana! 

Tänään on viimeinen Billy Elliot ja sen jälkeen vielä kolme Liian paksua perhosta. Kesä odottaa! 😎











😍

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti