sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Feministi, paitsi viidakossa

Ihan vipa sukelluskuva, lupaan! ūüėĄ Pulau Weh, Indonesia.
Lapsuuden unelma, palmupaikka! Pulau Weh, Indonesia.
Yksi parhaista uimapaikoista. Pulau Weh.
Olen lanseerannut uuden feminismin muodon: "feministi, paitsi viidakossa". 

Pulau Weh.

Ihana Pulau Weh on nyt takanapäin ja olemme siirtyneet sumatralaiseen viidakkoon, Bukit Lawangin kylään. Heti saavuttuamme lähdimme parin päivän trekille viidakkoon. Ensimmäisenä päivänä näimme kymmenen orankia. Vau! Niitä elää nykyään vapaana vain täällä Sumatralla ja Borneon saarella. Sumatranorankeja arvioidaan olevan enää noin 7000 yksilöä ja varsinkin palmuöljybisnes kaventaa niiden elintilaa entisestään. Paikalliset ovat hyvin tietoisia asiasta ja pitivät meille useita luentoja palmuöljyn haitoista. Onkin ollut mielenkiintoista huomata, miten yhteisiä huolia ihmisillä on eri puolilla maailmaa. Moni täällä on ollut huolissaan pitkään jatkuvista sateista ja kertonut epäilevänsä syyksi ilmastonmuutosta. Viidakossa oppaamme ei halunnut sokeria teehensä, koska pelkää diabetesta. Pulau Wehissä nuori mies oli huolissaan siitä, että on ollut sinkkuna jo neljä vuotta. Pienessä viidakkokylässä Kaakkois-Aasiassa pyöritellään siis samoja keloja kuin eurooppalaisessa suurkaupungissa.

Trekkiimme kuului yöpyminen viidakossa muovikatoksessa. En ole koskaan ennen yöpynyt ulkona ilman telttaa, mutta oikeastaan tämä oli vain helpompi versio telttailusta, kun ei tarvinnut ahtautua pieneen tilaan ja venkslata vetoketjujen kanssa. Myös huoleni hyttysten ja muiden pörisijöiden suhteen oli jälleen turha: niitä ei ollut lainkaan. Nukuin onnellisena kuin pieni possu kaksitoista tuntia. Epäonnisempi oli kanssamme liikkunut syntymässä säikähtänyt hollantilaispariskunta, joka ei ollut koskaan ennen nukkunut ulkona, eivätkä he kuulemma kovan alustan takia saaneet lainkaan unta.
Voihan sitä tieksikin kutsua. Pulau Weh.

Viidakko oli siis ihan kiltti suurimmilta osin. Feminismini horjui kuitenkin liukkailla poluilla. En välittänyt mudasta, nousuista tai vaikeakulkuisesta reitistä, mutta iilimadot, ne olivat liikaa. Ja niitä oli paljon. Kun lähes jokaisella askeleella uusi mato tarttui kenkään, alkoivat puheet muuttua konservatiivisiksi: "Voitko nyt, jumalauta, olla ritari ja repiä ne pois mun jaloista?!" Ja sitten: "Hei kaikissa tarinoissakin miehet aina hoitaa tällaset jutut!" Ja lopulta: "Se nyt on ihan selvää, että on miesten homma ottaa iilimadot irti naisista, nyt oikeesti!" Kokonaisuudessaan trekki oli aivan mahtava ja olen jo melkein unohtanut nilkoissa luikertelevat madotkin (not).

Matkamme lähenee loppuaan ja huomenna pyyhimme viidakon ryönät itsestämme ja matkustamme viimeisiksi päiviksi Medaniin, jossa yövymme viiden tähden hotellissa kaukana mudasta ja madoista. Toivotaan, että kaiken jälkeen osaamme käyttäytyä tähtien vaatimalla arvokkuudella.

Voi Indonesia, en olisi vielä valmis jättämään sinua.

Metsien mies. Bukit Lawang, Indonesia.

Toinen metsien mies virkistäytyy joessa. Bukit Lawang.

√Ąiti ja vauva!ūüėć Bukit Lawang.


Kun on itse ollut noin kolmessasadassa kuvassa paikallisten toiveesta, uskaltaa vihdoin kysy√§, saisiko itsekin kuvata heit√§. Bukit Lawang. 



Kattokaa nyt. Onks toi olevinaan joku oikea el√§in? Bukit Lawang. 

Aamupalaa. Bukit Lawang. 

Kissanpäivät meidän bungalovin katolla. Bukit Lawang.

Moi, oon Repe ja tykk√§√§n maailmasta. Banda Aceh. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti