lauantai 1. heinäkuuta 2017

Big in Indonesia


Ensimmäinen majapaikkamme ja rankka elämä, Pulau Weh.

No joo moi! Vitsit mä tykkään näistä tyypeistä.


Terveisiä Sumatralta!

Indonesian Pulau Weh on kymmenen päivän aikana ehtinyt näyttää meille kahdet kasvonsa. Ensinnäkin, kun Ramadan ei Malesiassa juuri näkynyt, täällä se todellakin näkyi! Ensimmäiset päivät luulime olevamme aavesaarella, koska missään ei ollut ketään ja kaikki oli kiinni. Majapaikkamme omistaja osasi kertoa, että yksi ravintola on salaa auki päiväsaikaan. Sen pitäjä oli nuori ranskalainen nainen, joka ruokki muutamaa ei-muslimia piilossa omalla takapihallaan.

Acehin maakunnassa on voimassa Sharia-laki, joka koskee myös ei-muslimeita. Vaikka Pulau Weh on manteretta rennompi asian suhteen, vaatii täällä matkustaminen jonkin verran tietämystä siitä, miten sopii käyttäytyä. Tosin taksikuskikin sytytti tupakan ja avasi vesipullon keskellä päivää heti, kun pääsimme pois asutuksen luota.

Toinen majapaikkamme ja uudet naapurit.

Viime viikonloppuna vietettiin Ramadanin loppua ja meille kerrottiin, että sen jälkeen turisteja olisi paljon, muitakin kuin me kaksi. Maanantaina kylää olikin vaikea tunnistaa entiseksi. Kaikkialla oli ihmisiä! Yllätykseksemme turistit tarkoittivatkin muita indonesialaisia, jotka tulivat lomanviettoon saarelle. Tapasimme mm. kaveriporukan Jakartasta.

Täällä on helppo tutustua ihmisiin, koska valkoisuus kiinnostaa kaikkia. Siirtymiin pitää varata ylimääräistä aikaa, koska kymmenen metrin välein joutuu pysähtymään valokuvaan paikallisten kanssa. Välillä tuntuu siltä, että olemme saaren suurin nähtävyys. Mitä valkoisempi on, sitä enemmän kiinnostaa täkäläisiä. Voitte kuvitella, että olemme Laurin kanssa aikamoinen jackpot. Vaaleampaa hipiää saa hakea Suomestakin.

Koska emme heti alkuun keksineet, että haavan voi suojata merivedeltä kondomilla, tutustuimme saareen ensin maalla. Täällä kaikki liikkuvat skoottereilla, joten olemme tehneet samoin. Tullessamme saarelle ihmettelimme, miksi kaikkialla on niin paljon rypsiöljyä myynnissä, mutta kun ensimmäisen kerran piti tankata, tajusimme rypsiöljyn olevan bensaa, jota myydään limupulloissa ja kaadetaan suppilolla tankkiin.

Jos Pulau Weh onkin tunnettu vedenalaisesta maailmastaan, on nähtävää onneksi maallakin. On bongailtu niin innoissamme eläimiä, että seuraa lista, joka kuulostaa ihan siltä kuin ekaluokkalainen kirjoittaisi postikorttia mummolle: Olemme nähneet villisian, valtavan määrän ryttyileviä apinoita, lentäviä liskoja ja flying foxes (suomeksi ehkä isolentäväkoira, joka on siis siipien kärkiväliltään puolitoistametrinen hedelmälepakko). Vedessä olemme nähneet haita, delfiinejä, lentokaloja, rauskuja ja kilpikonnia. 😍

Eilen menimme katsomaan valtavaa laivaa, joka on kuulemma haaksirikkoutunut tänne puolisen vuotta sitten. Pienen uintiretken ja hieman hasardien köysitikkaiden avulla hylkyyn pääsi jopa sisälle. (Arvatkaa, kumman idea oli mennä. Onneksi olin jo melkein ylhäällä siinä vaiheessa, kun Lauri totesi, että koko ajatus on ihan järjetön.) Kannatti mennä, koska se oli ihan mieletön! Kaikki oli paikallaan, hammasharjat, lokikirjat, tietokoneet, paistinpannut. Ihmettelimme, että laiva oli pysynyt niin koskemattomana ja kuulimme, etteivät paikalliset uskaltaudu sinne kummitusten takia. Täytyy myöntää, että kauhuleffan ainekset olivat käsillä, kun olimme kaksin hiljaisella hylyllä ja menimme aina vain syvemmälle laivan uumeniin. Jaiks! Pelottavaa ja hienoa.





Selfie time! Hylkyseikkailu ja jonkun hytti.


Island life.

Indonesian läntisin piste.






Vedenalainen tulivuori.

Näin kävi hopeasormuksille vedenalaisella tulivuorella. Muistan jotain vastaavaa yläasteen kemiasta. Cool! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti