keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Laitesukellusta, lämpöhalvaus ja luteita malesialaisessa paratiisissa


Pulau Perhentian, Kecil, Malesia.

Olemme Advanced open water diver:eita! 💕😎 Lauri, joka aloitti koko touhun vasta muutama päivä sitten, siirtyi peruskurssin jälkeen suoraan jatkokurssille ja on nyt jo ihan pro. Tähän asti mielenkiintoisin sukelluskohde on ollut vuonna 2000 uponnut hylky, jonka sisällekin pääsi sukeltamaan. 

Oleminen täällä on leppoisaa, mutta koska kommellukset ovat olennainen osa matkustamista, ei niiltäkään ole vältytty. 

Laurilla nousi yhtenä iltana yhtäkkiä melkein neljänkymmenen asteen kuume. Olin itse silloin yösukelluksella ja Lauri oli ehtinyt tutkia selviytymisopasta ja tunnistaa oireet lämpöhalvaukseksi, joka onneksi meni viilennyksen, juomisen ja levon avulla ohi yhdessä yössä.


Pulau Perhentian, Kecil, Malesia.

Kun oma sukelluskurssini oli jo ohi ja Laurilla se vielä jatkui, päätin lähteä käymään toisella rannalla, jonne kulki reitti viidakon läpi. Polku oli ensimmäisen puoli tuntia ihan helppokulkuinen, mutta muuttui sen jälkeen kapeaksi ja hankalaksi. Hämähäkinseitit naamalla tuntuvat Suomessakin epämiellyttäviltä, mutta täällä ne inhottavat erityisesti. Olin kuitenkin jo niin lähellä määränpäätä, etten viitsinyt enää kääntyä takaisin. 

Perillä ranta oli kaunis ja idyllinen. Sieltä näkyi myös laituri, jonka muistin olleen puolivälissä viidakkoreittiä, ja näytti siltä, että sinne voisi päästä rantoja pitkin kallioita kiipeämällä. Koska tiheä metsäreitti ei houkutellut, päätin kokeilla onneani rantakallioilla. 

Kalliossa oli hyvä kitka eli kiipeäminen oli helppoa niin kauan kuin sopivia askelmia löytyi. Ensimmäisen kerran kyseenalaistin loistavan suunnitelmani, kun kuilun kohdalla yritin muistella kahden seinän välissä laskeutumisen tekniikkaa. Kun pääsin luolalle, jonka kohdalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin uida yli, mietin, miten mahtava idea oli ollut pakata tabletti mukaan reppuun, joka ei pidä vettä. Selvisin kahdesta vesiesteestä ihan hyvin, mutta juuri kun ehdin ajatella, että remmisandaalit ovat huonoimmat mahdolliset kengät kalliokiipeilyyn, märkä nahka repesi ja jalkani luiskahti kengästä, kun yritin laskeutua. Pudotus ei onneksi ollut korkea, mutta paiskauduin kallioon sen verran napakasti, että säären etuosa aukesi ihan huolella. Vähän ruoskin itseäni, mutta totesin sitten, ettei auta itku markkinoilla ja kotiin on käveltävä joka tapauksessa. (Saarella ei ole autoja tai teitä.) Verinoro valuen ja ilman toista kenkää olin juuri niin säälittävä kuin kuvitella saattaa.

Olin nauranut Laurille, joka pakkasi tunnollisesti ensiapulaukun mukaan, mutta tässä tilanteessa olin äärimmäisen kiitollinen, koska täällä ei ole mitään apteekin tapaistakaan. Desinfiointiaineena oli alkoholilappuja. Jumalauta se sattuu! Nyt tajuan, miksi elokuvissa sankarin suuhun laitetaan nahkavyö ennen kuin ampumahaava puhdistetaan viinalla. Aih! (Huomasitteko, miten tyylikkään huomaamattomasti rinnastin uhkarohkean seikkailuni sankaruuteen? 😘)

Omalääkäri Iskä antoi hoito-ohjeet, joihin kuului merestä poissa pysyminen "ainakin viikon, mieluummin kaksi". Lupasin pysyä poissa kaksi päivää. 😄


 Viimeisimpänä, meidän majasta löytyi bed bugeja. En ole törmännyt niihin ikinä ennen. Tarkistimme kyllä sängyn ennen kuin otimme huoneen, mutta se näytti ihan puhtaalta.  Yhtenä aamuna heräsin kuitenkin näppylärivistö kämmenselässä ja petauspatjan alta löytyikin yksi kuollut lude. Hyi yäk! Nyt koko ajatus nukkumisesta pelottaa, mutta pienen helpotuksen sain, kun ajattelin minua purreen luteen olleen Lauri Viidan nuori riuska uroslude, jonka mieli palaa vapauteen. Se helpotus kesti noin kolme sekuntia, sitten taas ällötti. Joskus matkailu avartaa enemmän kuin toivoisi. Vanhassa majapaikassamme ei ollut muita huoneita vapaana, joten jouduimme muuttamaan. Onneksi rannalta löytyi ihana resort, jossa sattui olemaan tarjouksena huoneet puoleen hintaan. Nyt meillä on oma mökki, jossa heräämme aamulla meren kohinaan. Ah!


Kotiterassi, Pulau Perhentian, Malesia.

Viikkomme täällä venähtää kymmeneksi päiväksi. Viihtyisin pidempäänkin, mutta Indonesia odottaa. ❤️






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti