perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kolme Singaporessa opittua asiaa ja ensikosketus Malesiaan


Singapore.

1. Kun matkustaa pariskuntana, vanhenee kertaheitolla vähintään kymmenen vuotta. Koska matkamme pituus ei ihan korreloi käytettävissä olevien rahojen kanssa, päätimme säästää kalliissa Singaporessa nukkumalla hostellin dormihuoneessa. Big mistake! Vaikka syksyllä yksin matkustaessa dormi tuntui vielä ihan luontevalta, nyt koin olevani vähän niin kuin kuusikymppinen miss sixty -farkuissa ja glitterissä. (Mikä on tietenkin tosi ok, jos siitä tykkää. Minä en tykkää.) Tein pyhän päätöksen: ei enää dormihuoneita, olen aikuinen. 

Singapore.

2. 10.6. vietettiin (ainakin) Singaporessa "Muslim kindness" -päivää liittyen Ramadanin alkuun. Keskustassa kulki useita teiniryhmiä, joilla oli mukanaan suuri taulu, jossa oli post it -lappuja. Meille annettiin tyhjät laput, joihin piti kirjoittaa kiltti tervehdys tuntemattomalle. Kun olimme kirjoittaneet laput, saimme kiinnittää ne taululle ja ottaa itsellemme jonkun toisen kirjoittaman lapun. Vastaanottamassani lapussa luki: "Hi stranger! The world is beautiful and so are you. You can do it. Whatever it is. You are worth it." Olipahan tapa levittää hyvää ja luoda kontaktia ihmisten välille! Tämän voisi varastaa sellaisenaan myös esimerkiksi osaksi suomalaista rippikoulua. 

3. Singapore on kummallinen sekoitus aitoa ja keinotekoista. Arkkitehtuuri on niin älytöntä, että siitä alkaa helposti viehättyä. Modernit pilvenpiirtäjät, värikkäät matalat kivitalot, meri ja vihreä luonto luovat niin erikoisen kokonaisuuden, että sitä on vaikea pitää harkittuna. Jos Singaporea pitäisi kuvailla lyhyesti, sanoisin sen olevan outo, mutta kiva.


Singapore.

Singapore.


Singaporesta lähdimme bussilla Malesiaan. Rajatarkastuksia varten piti nousta kahdesti  kimpsujen kanssa, seikkailla läpi rajamuodollisuuksista ja toivoa, että löytää vielä bussiin, joka vie oikeaan paikkaan. Emme kertaakaan päätyneet samaan bussiin josta olimme lähteneet, mutta pääsimme kuitenkin perille ongelmitta. 

Ensimmäinen kokemuksemme Malesiassa oli pankkiautomaatti. Joko huono karma maksukorttien kanssa seuraa kuin hai laivaa tai sitten ongelmat korttien kanssa kuuluvat kaukomailla matkustamiseen. Oli miten oli, alkajaisiksi automaatti imaisi Laurin luottokortin, eikä antanut sitä enää takaisin. Jos näin käy, kortti pitää aina sulkea, koska mitään ei ole tehtävissä sen takaisinsaamiseksi. Tämän tiedämme nyt. 

Automaatin vieressä ollut poliisi neuvoi meitä soittamaan omaan pankkiimme, koska sieltä kortti voitaisiin kuulemma palauttaa. Paniikissa haluaa tietenkin uskoa mitä tahansa, jolla kortin voisi saada takaisin ja soittaa toiveikkaana palvelunumeroon puhelun, jonka hinnaksi tulee 50 euroa. Pitkän säätämisen jälkeen vastaus on, että kortin sulkeminen on ainut vaihtoehto. Senhän olisi voinut tietysti kertoa jo puhelun alussa, mutta jostain syystä ainakin nimeltä mainitsemattoman Nordean asiakaspalvelun työntekijät tuntuvat olevan aina täysin tietämättömiä ulkomailla kohdattavien ongelmien ratkaisuista. Onneksi meitä on nyt kaksi ja korttejakin on tuplasti enemmän kuin viimeksi. One down, four to go. 

Eteläisestä Malesiasta matkustimme äärimmäisen miellyttävällä yöbussilla pohjoiseen. Jos dormeista luovunkin, yöbussille ei vielä tarvitse heittää hyvästejä. Se on mahtava tapa matkustaa. Penkit ovat mukavat ja matka menee nukkuessa. Olen yleensäkin huono pysymään hereillä autossa, joten nukkuminen luvan kanssa toimii kuin tauti. 

Nyt olemme Perhentian-saarilla totuttelemassa siihen, että vesi on 30-asteista, viidakko alkaa majamme takaa, majassamme asuu ainakin neljä gekkoa, joista kahden ison koti on vessassa ja kahden pienen muissa tiloissa. Vessan gekot ovat ainakin 20-senttisiä ja lymyävät aina jossain niin, että meinaamme molemmat (siis minä ja kulloinkin kyseessä oleva gekko) saada aina sydänkohtaukset, kun huomaamme toisemme. Vessan gekot ovat hiljaisia ja onnistuvatkin siksi aina säikäyttämään, mutta kaksi muuta pientä gekkoa laulavat niin kovaa, että luulin niiden ääntä kaksi päivää linnuiksi. En tiennyt, että liskot pitävät ääntä. Tänään sukellusfirman pihalla oli myös kaksimetrinen lisko. Wow. Sähköä on vain yöaikaan ja päivällä sisätilat ovat niin kuumat, että kannattaa pysyä veden alla. Siellä olemme viihtyneetkin. ❤️ 🏖🌊🐙🦀🐠🐢

Illalla istuimme rantaravintolassa meren äärellä ja katselimme loputonta ulappaa ja taivasta. Ajattelin ääneen, että enpä voisi paljon onnellisempi olla. 


Singapore.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti