maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kondomi jalkaan ja mereen!


No nyt! Kaikkien epätoivoisten ja epäonnistuneiden säätöjen jälkeen löytyi täydellinen ratkaisu pitämään haava kuivana uimisen ja sukeltamisen ajan. Ratkaisu on *tittididiididii* KONDOMI! Pääty leikataan auki ja kumi rullataan jalan päälle. Kuvassa näkyvä jesarikin on turha, se pysyy hyvin ilmankin. Toimii muistaakseni 98:n prosentin todennäköisyydellä, joten tähän voi luottaa. 😉 Ihan tosi, tää on aivan huippuluokan tuote.👌 Kohta alan vertailla eri merkkejä. Loma saa jatkua, I'm back in action. Eikä hävetä yhtään. 






lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kuusi Malesiassa opittua asiaa


Epätodellista! 😍 Pulau Perhentian.

Kala kavereineen. Pulau Perhentian.

1. Suomessa on kesällä jäätävä määrä hyttysiä. Saimme etukäteen Perhentian-saarten sukellusfirmaltamme viestin, jossa varoiteltiin, että öisten sateiden takia saarella on valtavasti hyttysiä ja kannattaa siis varautua kaikin mahdollisin myrkyin. Kymmenen päivän aikana sain kolme hyttysenpistoa. Suomessa olen parhaimmillaan saanut pistoksia yli sata tunnissa.
2. Ramadan ei juurikaan vaikuta Malesiassa matkailuun. Ruokaa oli ei-muslimeille tarjolla aamusta iltaan. Paikalliset eivät tosin saaneet uida, joten sukeltamaan pääsi vain länkkärifirmojen kanssa.
3. Pimeällä sukeltaminen on ihan hauskaa, mutta paras osuus on ehdottomasti se, kun lopuksi pinnalle nousemisen jälkeen heittäytyy selälleen kellumaan lämpimään veteen ja katselee hiljaista pimeyttä ja kirkkaita tähtiä.
4. Luteista voi selvitä hengissä. Nukun taas yöni rauhassa ja näppylätkin ovat jo melkein kadonneet.
5. Malesialaiset eivät joko virtsaa lainkaan tai heidän rakkonsa venyvät litrakaupalla. Tämän opimme pitkän matkan busseissa. Bussit ovat uusia, mukavia ja tyylikkäitä (siis paljon hienompia kuin Suomessa), mutta vaikka niissä on kaikki ylellisyydet wifiä myöten, vessaa ei ole, eikä kellään tunnu olevan tarvetta pysähtyä kertaakaan kahdeksan tunnin matkalla. Lopulta nolon virtsaamista harjoittavan länsimaalaisen on rukoiltava tai uhkailtava kuskia pysäyttämään bussi tienposkeen, jotta kupla otsassa pääsee poksahtamaan. Tämä koski vain päiväbussia, yöbussi pysähtyi vähintään kolmen tunnin välein.
Yöbussivarustus. Näyttää pahalta, tuntuu hyvältä! 
6. Avohaavaa kannattaa kunnioittaa, koska se tulehtuu helposti tropiikissa. Haava ei pidä merivedestä. Tämän tiedonhan sain jo heti alkuunsa, mutta piti kuitenkin päästä varmistamaan asia vielä oman kokemuksen kautta. Nyt aloitin uuden yrityksen parantumisen kanssa ja vietän uimisen suhteen omaa henkilökohtaista Ramadaniani jo neljättä päivää. Tulehdus on sentään jo hellittänyt.

Pulau Perhentian, Kecil.

Olemme siirtyneet Indonesiaan, Pohjois-Sumatralle, saarelle nimeltä Weh. Saari on kuulemma uskomattoman hieno sukelluskohde, eikä muuta tekemistä juuri ole. On siis aivan mahtavan hienoa kököttää rannalla odottamassa, että pieni pala ihoa umpeutuisi. Onneksi Lauri raportoi taajaan, mitä kaikkea mieletöntä hän on meressä nähnyt. Se helpottaa tosi paljon. (Not.)

Samastun tähän biisiin muutenkin, mutta nyt se koskettaa erityisesti: https://m.youtube.com/watch?v=cPAbx5kgCJo
Päästäkää mereen! 😄

Ihanaa juhannusta kaikille, nauttikaa valosta! ❤️

Ja hei, minulla oli syntymäpäivä 21.6.! Juhlaan kuului neljän tunnin snorklailu merikilpikonnien, korallien ja kalojen kanssa, kolme pirtelöä, kaksi kakkua, vesipiippu, auringonlasku rannalla ja tähtitaivas ravintolan yllä. Ihan kelvolliset siis olivat puitteet. 
Virallinen synttärikuva on tänä vuonna hikinen, mutta onnellinen. 29 on aivan hyvä. 

29-vuotias Malesiassa.


Synttäripirtelö nro. 1

Synttäripirtelö nro. 2

Synttäripirtelö nro. 3

Synttärikakkua ja -piippua. (Tuli varmaan jo selväksi, että synttäreitä juhlittiin suurella hartaudella. 😄)



keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Laitesukellusta, lämpöhalvaus ja luteita malesialaisessa paratiisissa


Pulau Perhentian, Kecil, Malesia.

Olemme Advanced open water diver:eita! 💕😎 Lauri, joka aloitti koko touhun vasta muutama päivä sitten, siirtyi peruskurssin jälkeen suoraan jatkokurssille ja on nyt jo ihan pro. Tähän asti mielenkiintoisin sukelluskohde on ollut vuonna 2000 uponnut hylky, jonka sisällekin pääsi sukeltamaan. 

Oleminen täällä on leppoisaa, mutta koska kommellukset ovat olennainen osa matkustamista, ei niiltäkään ole vältytty. 

Laurilla nousi yhtenä iltana yhtäkkiä melkein neljänkymmenen asteen kuume. Olin itse silloin yösukelluksella ja Lauri oli ehtinyt tutkia selviytymisopasta ja tunnistaa oireet lämpöhalvaukseksi, joka onneksi meni viilennyksen, juomisen ja levon avulla ohi yhdessä yössä.


Pulau Perhentian, Kecil, Malesia.

Kun oma sukelluskurssini oli jo ohi ja Laurilla se vielä jatkui, päätin lähteä käymään toisella rannalla, jonne kulki reitti viidakon läpi. Polku oli ensimmäisen puoli tuntia ihan helppokulkuinen, mutta muuttui sen jälkeen kapeaksi ja hankalaksi. Hämähäkinseitit naamalla tuntuvat Suomessakin epämiellyttäviltä, mutta täällä ne inhottavat erityisesti. Olin kuitenkin jo niin lähellä määränpäätä, etten viitsinyt enää kääntyä takaisin. 

Perillä ranta oli kaunis ja idyllinen. Sieltä näkyi myös laituri, jonka muistin olleen puolivälissä viidakkoreittiä, ja näytti siltä, että sinne voisi päästä rantoja pitkin kallioita kiipeämällä. Koska tiheä metsäreitti ei houkutellut, päätin kokeilla onneani rantakallioilla. 

Kalliossa oli hyvä kitka eli kiipeäminen oli helppoa niin kauan kuin sopivia askelmia löytyi. Ensimmäisen kerran kyseenalaistin loistavan suunnitelmani, kun kuilun kohdalla yritin muistella kahden seinän välissä laskeutumisen tekniikkaa. Kun pääsin luolalle, jonka kohdalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin uida yli, mietin, miten mahtava idea oli ollut pakata tabletti mukaan reppuun, joka ei pidä vettä. Selvisin kahdesta vesiesteestä ihan hyvin, mutta juuri kun ehdin ajatella, että remmisandaalit ovat huonoimmat mahdolliset kengät kalliokiipeilyyn, märkä nahka repesi ja jalkani luiskahti kengästä, kun yritin laskeutua. Pudotus ei onneksi ollut korkea, mutta paiskauduin kallioon sen verran napakasti, että säären etuosa aukesi ihan huolella. Vähän ruoskin itseäni, mutta totesin sitten, ettei auta itku markkinoilla ja kotiin on käveltävä joka tapauksessa. (Saarella ei ole autoja tai teitä.) Verinoro valuen ja ilman toista kenkää olin juuri niin säälittävä kuin kuvitella saattaa.

Olin nauranut Laurille, joka pakkasi tunnollisesti ensiapulaukun mukaan, mutta tässä tilanteessa olin äärimmäisen kiitollinen, koska täällä ei ole mitään apteekin tapaistakaan. Desinfiointiaineena oli alkoholilappuja. Jumalauta se sattuu! Nyt tajuan, miksi elokuvissa sankarin suuhun laitetaan nahkavyö ennen kuin ampumahaava puhdistetaan viinalla. Aih! (Huomasitteko, miten tyylikkään huomaamattomasti rinnastin uhkarohkean seikkailuni sankaruuteen? 😘)

Omalääkäri Iskä antoi hoito-ohjeet, joihin kuului merestä poissa pysyminen "ainakin viikon, mieluummin kaksi". Lupasin pysyä poissa kaksi päivää. 😄


 Viimeisimpänä, meidän majasta löytyi bed bugeja. En ole törmännyt niihin ikinä ennen. Tarkistimme kyllä sängyn ennen kuin otimme huoneen, mutta se näytti ihan puhtaalta.  Yhtenä aamuna heräsin kuitenkin näppylärivistö kämmenselässä ja petauspatjan alta löytyikin yksi kuollut lude. Hyi yäk! Nyt koko ajatus nukkumisesta pelottaa, mutta pienen helpotuksen sain, kun ajattelin minua purreen luteen olleen Lauri Viidan nuori riuska uroslude, jonka mieli palaa vapauteen. Se helpotus kesti noin kolme sekuntia, sitten taas ällötti. Joskus matkailu avartaa enemmän kuin toivoisi. Vanhassa majapaikassamme ei ollut muita huoneita vapaana, joten jouduimme muuttamaan. Onneksi rannalta löytyi ihana resort, jossa sattui olemaan tarjouksena huoneet puoleen hintaan. Nyt meillä on oma mökki, jossa heräämme aamulla meren kohinaan. Ah!


Kotiterassi, Pulau Perhentian, Malesia.

Viikkomme täällä venähtää kymmeneksi päiväksi. Viihtyisin pidempäänkin, mutta Indonesia odottaa. ❤️






perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kolme Singaporessa opittua asiaa ja ensikosketus Malesiaan


Singapore.

1. Kun matkustaa pariskuntana, vanhenee kertaheitolla vähintään kymmenen vuotta. Koska matkamme pituus ei ihan korreloi käytettävissä olevien rahojen kanssa, päätimme säästää kalliissa Singaporessa nukkumalla hostellin dormihuoneessa. Big mistake! Vaikka syksyllä yksin matkustaessa dormi tuntui vielä ihan luontevalta, nyt koin olevani vähän niin kuin kuusikymppinen miss sixty -farkuissa ja glitterissä. (Mikä on tietenkin tosi ok, jos siitä tykkää. Minä en tykkää.) Tein pyhän päätöksen: ei enää dormihuoneita, olen aikuinen. 

Singapore.

2. 10.6. vietettiin (ainakin) Singaporessa "Muslim kindness" -päivää liittyen Ramadanin alkuun. Keskustassa kulki useita teiniryhmiä, joilla oli mukanaan suuri taulu, jossa oli post it -lappuja. Meille annettiin tyhjät laput, joihin piti kirjoittaa kiltti tervehdys tuntemattomalle. Kun olimme kirjoittaneet laput, saimme kiinnittää ne taululle ja ottaa itsellemme jonkun toisen kirjoittaman lapun. Vastaanottamassani lapussa luki: "Hi stranger! The world is beautiful and so are you. You can do it. Whatever it is. You are worth it." Olipahan tapa levittää hyvää ja luoda kontaktia ihmisten välille! Tämän voisi varastaa sellaisenaan myös esimerkiksi osaksi suomalaista rippikoulua. 

3. Singapore on kummallinen sekoitus aitoa ja keinotekoista. Arkkitehtuuri on niin älytöntä, että siitä alkaa helposti viehättyä. Modernit pilvenpiirtäjät, värikkäät matalat kivitalot, meri ja vihreä luonto luovat niin erikoisen kokonaisuuden, että sitä on vaikea pitää harkittuna. Jos Singaporea pitäisi kuvailla lyhyesti, sanoisin sen olevan outo, mutta kiva.


Singapore.

Singapore.


Singaporesta lähdimme bussilla Malesiaan. Rajatarkastuksia varten piti nousta kahdesti  kimpsujen kanssa, seikkailla läpi rajamuodollisuuksista ja toivoa, että löytää vielä bussiin, joka vie oikeaan paikkaan. Emme kertaakaan päätyneet samaan bussiin josta olimme lähteneet, mutta pääsimme kuitenkin perille ongelmitta. 

Ensimmäinen kokemuksemme Malesiassa oli pankkiautomaatti. Joko huono karma maksukorttien kanssa seuraa kuin hai laivaa tai sitten ongelmat korttien kanssa kuuluvat kaukomailla matkustamiseen. Oli miten oli, alkajaisiksi automaatti imaisi Laurin luottokortin, eikä antanut sitä enää takaisin. Jos näin käy, kortti pitää aina sulkea, koska mitään ei ole tehtävissä sen takaisinsaamiseksi. Tämän tiedämme nyt. 

Automaatin vieressä ollut poliisi neuvoi meitä soittamaan omaan pankkiimme, koska sieltä kortti voitaisiin kuulemma palauttaa. Paniikissa haluaa tietenkin uskoa mitä tahansa, jolla kortin voisi saada takaisin ja soittaa toiveikkaana palvelunumeroon puhelun, jonka hinnaksi tulee 50 euroa. Pitkän säätämisen jälkeen vastaus on, että kortin sulkeminen on ainut vaihtoehto. Senhän olisi voinut tietysti kertoa jo puhelun alussa, mutta jostain syystä ainakin nimeltä mainitsemattoman Nordean asiakaspalvelun työntekijät tuntuvat olevan aina täysin tietämättömiä ulkomailla kohdattavien ongelmien ratkaisuista. Onneksi meitä on nyt kaksi ja korttejakin on tuplasti enemmän kuin viimeksi. One down, four to go. 

Eteläisestä Malesiasta matkustimme äärimmäisen miellyttävällä yöbussilla pohjoiseen. Jos dormeista luovunkin, yöbussille ei vielä tarvitse heittää hyvästejä. Se on mahtava tapa matkustaa. Penkit ovat mukavat ja matka menee nukkuessa. Olen yleensäkin huono pysymään hereillä autossa, joten nukkuminen luvan kanssa toimii kuin tauti. 

Nyt olemme Perhentian-saarilla totuttelemassa siihen, että vesi on 30-asteista, viidakko alkaa majamme takaa, majassamme asuu ainakin neljä gekkoa, joista kahden ison koti on vessassa ja kahden pienen muissa tiloissa. Vessan gekot ovat ainakin 20-senttisiä ja lymyävät aina jossain niin, että meinaamme molemmat (siis minä ja kulloinkin kyseessä oleva gekko) saada aina sydänkohtaukset, kun huomaamme toisemme. Vessan gekot ovat hiljaisia ja onnistuvatkin siksi aina säikäyttämään, mutta kaksi muuta pientä gekkoa laulavat niin kovaa, että luulin niiden ääntä kaksi päivää linnuiksi. En tiennyt, että liskot pitävät ääntä. Tänään sukellusfirman pihalla oli myös kaksimetrinen lisko. Wow. Sähköä on vain yöaikaan ja päivällä sisätilat ovat niin kuumat, että kannattaa pysyä veden alla. Siellä olemme viihtyneetkin. ❤️ 🏖🌊🐙🦀🐠🐢

Illalla istuimme rantaravintolassa meren äärellä ja katselimme loputonta ulappaa ja taivasta. Ajattelin ääneen, että enpä voisi paljon onnellisempi olla. 


Singapore.