perjantai 7. huhtikuuta 2017

Seitsemän Fidžillä opittua asiaa


"1. Taveuni-saari on ihanin paikka, jossa olen koskaan ollut. En ole aiemmin tällä reissulla laittanut kohteitani paremmuusjärjestykseen, mutta nyt se on helppoa. Käytin kaksi tuntia siihen, että yritin suunnitella matkaani uudestaan niin, että voisin jäädä (vielä) pidemmäksi aikaa, mutta lopulta se olisi maksanut niin paljon ylimääräistä, että jouduin pitäytymään alkuperäisessä suunnitelmassa. 
Kapteeni Kankare
2. Fidžiläiset ihmiset ovat ihania. Vaikka maa itsessään on kaunis paratiisi, sen suurin viehätys on ihmisissä. Kaikki oleminen perustuu yhteisöllisyyteen ja ihmiset asuvat ja työskentelevät lähellä perheitään. Kaikki tuntuvat olevan sisaruksia tai vähintään serkuksia keskenään. Saatoin myös syntyä väärään maahan (Fiji ja Finland menevät helposti sekaisin), koska ihmisillä on täällä ihan tismalleen yhtä huono huumorintaju kuin mulla. Se on kummallista, koska kulttuuri on erilainen ja asumme vastakkaisilla puolilla maapalloa. Maailma on pienempi kuin kuvittelin.
3. Fidžiläiset kohtaavat syklonin joka vuosi. Tänä vuonna se oli historian pahin ja tuhosi Taveunilla suuren osan kylistä. Monet elävät edelleen teltoissa, joihin on saatu peltiä katoksi. "We still smile because it doesn't make it any better to be sad."
4. Fidžiläiset eivät ole kiinnostuneita rahasta. Omien sanojensa mukaan heitä kiinnostaa enemmän rentoutuminen ja elämästä nauttiminen. Siksi länsimaisen kulttuurin leviäminen maahan aiheuttaa välillä ristiriitoja. Hedelmäpuut ja syötävät kasvit kuuluvat kaikille. "You take what you need and leave the rest for others. Just don't take anyone's pig or chicken." 

Kotimökkini Taveunilla.

5. Musiikki on tärkeä osa fidžiläistä kulttuuria. Kaikkialla soitetaan ja lauletaan. Tästä saa maistiaisen heti maahan saapuessa, sillä kun astuu koneesta ulos, vastassa on tervetuliaislaulu neljän kitaran säestyksellä. Jotain kertoo sekin, että eräs reissaaja tuli ryöstetyksi jätettyään kitaransa paikallisen kotiin. Kitaran vieressä oli tarjolla kolme kameraa, tietokone ja puhelin, mutta vain kitara kelpasi.
6. Reissuun kannattaa lähteä monen maksukortin kanssa. Kun ensimmäinen kortti unohtuu perulaiseen pesulaan, toinen hakkeroidaan ja suljetaan, ja viimeinen sanoo automaatilla: "your card is blocked by your bank", ei naurata yhtään. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja fidžiläinen rentous tarttuu. Sega na lega, no worries.
7. Taveunin lentokenttä on hieman kehittyneempi versio suomalaisesta bussipysäkistä. Se on myös matkani ensimmäinen kenttä ilman turvatarkastusta. En tiennyt, että sellaisia vielä on. 

Ihan kiva on maisema muutenkin, mutta kun tarkemmin katsoo merta, niin siellähän viilettää evä toisensa perässä. Delfiinit!


Saanko nyt siirtyä sukeltamiseen?! Se oli tärkein syy siihen, että viihdyin niin hyvin. Jos ei aiemmista päivityksistä ole käynyt selväksi, vesi on mulle rakas elementti ja olen aina tuntenut oloni kotoisaksi vedessä.
Heti sukelluskurssin alussa totesin, että hengittäminen veden alla, jopa uima-altaassa, sai muun maailman katoamaan ja mielen rentoutumaan. Olin yksin kurssilla ja sain onnekseni aivan upean kouluttajan, joka sai kaiken tuntumaan helpolta, hauskalta ja turvalliselta. Sukeltaminen oli täydellistä meditaatiota ja se rentoutti niin, että tulin huomaamattani hengittäneeksi niin rauhallisesti ja syvään, että sain avomerisukelluksilla jäädä aina pinnan alle viimeiseksi dive masterin kanssa, kun muilta sukeltajilta loppui jo ilma. 

Löytyhän ne nemot!

Moni kokenut sukeltaja sanoi, että Taveuni on paras sukelluspaikka, jossa he ovat koskaan olleet. Meri oli täynnä elävää korallia, kilpikonnia, ankeriaita, mustekaloja, haita ja kaloja kaikissa sateenkaaren väreissä. En ole edes luontodokumenteissa nähnyt niin kirjavaa merenalaista maailmaa. 



Hohoo! Hai!

Käytännössä muutin veneelle kurssin aloitettuani ja sukelsin sen jälkeen joka päivä lähtöön saakka. Sukellusfirman henkilökunnasta tuli fidžiperheeni. Vitsailu oli ihan mahdotonta sekä pinnalla että sen alla. Päivät olivat aina suunnilleen samanlaisia: ensin veneiltiin sukelluskohteelle, sitten sukellettiin. Sukelluksen jälkeen veneiltiin hiekkarannalle piknikille, josta veneiltiin toiselle sukelluskohteelle ja sieltä takaisin Taveunille. Istuin usein veneen katolla ja kun kuumuus vei voiton, hyppäsin mereen ja kiipesin takaisin. Melkein 30-asteinenkin meri tuntuu viilentävältä, kun aurinko porottaa tarpeeksi voimakkaasti. Yksi tärkeä tekijä oli varmasti se, että tutustuttuani henkilökuntaan koin vahvasti kuuluvani ryhmään. Olen ajelehtinut itsekseni viimeiset viikot ja tuntui ihanalta olla osa yhteisöä. 

Tää tyyppi opetti mut just sukeltamaan ja tässä ollaan mun ensimmäisellä avomerisukelluksella. Olen niin kiitollinen. Manasa oli ihan huippu!

Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelen tosissani, että näyttelemiselle on houkutteleva vaihtoehto. Voisin hyvin kuvitella opettavani työkseni sukellusta ja opastavani ihmisiä vedenalaisiin ihmeisiin. Se on aika paljon sanottu, koska olen ollut koko lajin parissa vasta vähän yli viikon. Nyt kolahti ja kovaa. 

Lavena, Taveuni.

Viimeisenä päivänäni Taveunilla lähdin vielä sukelluksilla tapaamani hongkongilaisen pariskunnan ja paikallisen Gabrielin kanssa Lavenaan patikoimaan.
Coastal walk päättyi vesiputouksille, joilla pystyi kokemaan oman elämänsä Pocahontas-hetken hyppäämällä vesiputoukselta ja laskemaan mäkeä toisen vesiputouksen mukana. Tunsin taas oloni epätodelliseksi, mutta alan jo tottua siihen, että todellisuus täällä on toinen ja maailma on ihmeellinen leikkikenttä.
Taveunin luonto.
Fijian life. Taveuni.
Haikein mielin lensin takaisin Nadiin, jossa pääsin vielä kerran sukeltamaan. Kun on kaksi viikkoa saanut nauttia fidžiläisten seurasta ja nähnyt koko aikana parisenkymmentä muuta reissaajaa, iskee turismi kovaa kasvoille. Onneksi Nadissakin riitti, että lähti lenkille pois hostellialueelta ja pian tuli jo kutsutuksi mukaan rugby-peliin läheisellä rannalla. Sain lainaamani paikallisen rugby-joukkueen paidan omaksi, koska olin "first white girl who dares to join". Viimeisen illan vietin kavan ja musiikin parissa. Nadin hostellini omistaja on asunut pitkään Taveunilla ja siksi monet työntekijätkin olivat taveunilaisia. Pääsin siis hehkuttamaan paikkaa vielä kerran ihmisten kanssa, jotka todella tietävät, mistä puhun. Taveuni, I'll be back!  
Nyt lähden kohti Australiaa ja keräilen pikku hiljaa nämä ylivaluneet siirapit, koska muuten uhkaa siirapinpaisumus. Vinaka vaka levu, Fiji! Terveisiä auringolta!" Nadi, Fidži 30.10.2016


Lapsi on terve, kun se leikkii. Tää on kuulemma ihan tosissaan hyväksi iholle. Nadi.


Kookospähkinöitä poimimassa. Nadi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti