torstai 6. huhtikuuta 2017

Epätodellisen totta: Salkantay trek ja Machu Picchu


"Nyt on vaikea tiivistää, eivätkä ylisanat tahdo millään riittää. Käppäilin juuri melkein 100 kilometriä Andeilla. 
Vuoristojärvi
Ohut vuoristoilma teki välillä olosta tuskaisen ja nousua ja laskua oli ihan liian monta tuhatta metriä. Syke oli pahimmissa kohdissa vähintään 150 % maksimista. Se oli silti yksi hienoimmista kokemuksista elämässäni.
Valtavassa vuoristossa tuntee itsensä muutenkin pieneksi, mutta vielä pienemmäksi tunsin itseni ensimmäisenä yönä, kun heräsin melkein 4000:ssa metrissä keskellä ei mitään pakottavaan pissahätään.
Yrityksistä huolimatta en löytänyt teltasta yhtään kahvinkeitintä johon tehdä tarpeeni, joten kiukkuisena ja ohuesta ilmasta päänsärkyisenä painelin ulos pakkaseen. Matkalla vessalle vilkaisin vahingossa ylös ja pysähdyin siihen paikkaan. Uskomaton tähtitaivas levittäytyi päälleni pilkkopimeässä hiljaisuudessa. Tähdet loistivat koko taivaan leveydellä, Linnunrata näkyi selkeänä suoraan yläpuolella ja tähdenlennot kiitivät ohi. Koko avaruus oli yhtäkkiä siinä ja mä olin todella pieni, mutta samalla vahvasti elossa. 

Nooran välikuolema

Seuraavan päivän aamuna oli pelkkää jyrkkää nousua yli kolme tuntia putkeen ja vaikka huipulla alkoi tärisyttää, oksettaa ja särkeä päätä, en vaihtaisi kokemusta mistään hinnasta. Korkeutta oli 4600 metriä ja tunteena puhdas rakkaus luontoa ja maailmaa kohtaan. Miten jotain niin kaunista voi olla olemassa? 

"I mean chicos, look around. We are already in heaven."






Ja sitten lopulta neljän päivän vaelluksen jälkeen saavutimme Machu Picchun. Se oli ensimmäinen valittu kohde, kun aloin suunnitella maailmanympärimatkaa. Nyt se on nähty. Suunnittelu tosin meni suoraan sanoen perseelleen, koska jostain ihmeen syystä oli vaelluksen jälkeen vielä pakko päästä kiipeämään itse Machu Picchulle, vaikka bussikin olisi kulkenut. Lähdettiin aamulla neljältä liikkeelle ja puoli viiden aikaan alkoi rankkasade. Portaat muuttuivat valtavaksi vesiputoukseksi, jota vastaan taisteltiin pimeässä. Goretex-vaatteet ja -kengät kastuivat läpimäriksi. Kun pääsimme ylös, sade lakkasi ja bussimatkalaiset tulivat tyytyväisinä ja kuivina porteille. Paleltiin pari tuntia, mutta sitten aurinko alkoi helliä ja Machu Picchu paljastui pilviverhon alta. Se on kaunis ja ihmeellinen, epätodellinenkin ja henkeäsalpaava. Olen niin kiitollinen tästä kaikesta.
Nyt saa loppumatka olla ihan kamala, mä olen saanut jo enemmän kuin odotin." Aguas Calientes 5.9.2016
Märät vaatteet, märkä mieli. Missä Machu Picchu?


Siellä se on!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti