torstai 6. huhtikuuta 2017

Kahdeksan Chilessä opittua asiaa

Santiago de Chile.
"1. Lattareissa on melkein kaikkialla Plaza de Armas. Se tuntuu suomalaisen mielestä valtavan hellyyttävältä, vaikka nimi viittaakin melko päinvastaisesti aseisiin ja sotaan. 
2. Kun taapertaa yksin pienen rantakaupungin katuja toisella puolella maailmaa, tulee tippa linssiin, kun seinässä lukee yhtäkkiä "Wärtsilä". Terveisiä Vaasaan!
3. Erittäin rajoittuneen kokemukseni mukaan Chile on Peruun verrattuna hyvin eurooppalaistyyppinen maa, myös hintatason suhteen. Hämmennyin marketissa, kun myyjä käytti kassakonetta ja antoi vaihtorahojen kanssa kuitin.
4. Jostain syystä Suomessa pelotellaan Etelä-Amerikan vaarallisuudella, mutta mulla oli koko ajan turvallinen olo, pimeälläkin. Tapasin useamman jenkin, jotka olivat ajatelleet matkustaa Eurooppaan, mutta valitsivat sittenkin Etelä-Amerikan, koska Euroopassa on nyt niin vaarallista ja hirveä kaaos. Kaikki on suhteellista. 
5. Satuin paikalle itsenäisyyspäivän aikaan, joka on vuoden suurin juhla Chilessä. Turistille juhla näyttäytyi niin, että ihmiset olivat ulkona puistoissa pelaamassa palloa ja seurustelemassa. Vetää melkein vertoja meille suomalaisille, jotka katsomme itsenäisyyspäivänä televisiosta mekkoja kotona.
6. Chileläinen viini on ihanaa.
7. Mihinkään ei kannata mennä muutamaksi päiväksi, vaikka kuinka menisi vain jatkolentoa varten. Harmittaa, ettei näe tarpeeksi. Kun palaan Chileen, haluan ehdottomasti lähteä luontoon ja viinitiloille.
8. Kun on syönyt kuukauden ajan joka päivä ranskanperunoita, alkaa maha sanoa, että halojatahalloo. Pliis, Uusi-Seelanti, anna edes yksi porkkana!



Valparaiso.














Santiagon lentokentällä nuori virkailijaneiti katsoi pitkään kulmat kurtussa ruutua, kun ojensin passiani. Sitten hän totesi pahoitellen, että meillä on ongelma, jolle ei voi mitään. Luulin, että oli kyse kielimuurista, kun ongelma kuulosti niin omituiselta ja pyysin häntä toistamaan hitaammin. "Teidän pitkät jalkanne, señorita. Meillä on tarjota vain keskipaikkoja, joissa ette mahdu ojentamaan pitkiä jalkojanne. Latam Ailines pahoittelee syvästi." Ymmärsin kuitenkin ihan oikein. Ookoo. 😄
Valparaiso.


Hyvästelin siis Etelä-Amerikan ja tervehdin nyt Uutta-Seelantia, joka on juhlallisesti 30. maa, jonka katuja olen päässyt tallaamaan. Chilessä olin kuusi tuntia jäljessä Suomen aikaa, nyt kymmenen tuntia edellä. Aikavyöhykkeet ovat ihmeellinen juttu. Juurikaan tätä kauemmas ei enää kotoa pääse ja jopa reissuni luottokaveri, Google maps, ilmoitti pitkän pohdinnan jälkeen: "Emme löydä sinua." Täällä mä kuitenkin olen seuraavan kuukauden. Terveisiä! Ikävä!" Auckland, Uusi-Seelanti 19.9.2016

Santiago de Chile.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti