lauantai 8. huhtikuuta 2017

36 miljoonaa muuta ja minä - terveisiä Tokiosta

Tokio.


"Oletko kuullut, että Tokio on maailman kallein kaupunki? Tällaista mielikuvaa on syötetty mulle lapsuudesta asti ja nyt voin todeta, että kyseessä on maailmanluokan kusetus. Täällä on selvästi halvempaa kuin Australiassa, saati Suomessa, jonka hintataso hipoo pilviä kaikkiin matkani kohteisiin verrattuna. Onnellisena olen siis todennut, etten ehkä joudukaan palaamaan Suomeen tili miinuksella. Ainakaan paljon, heh. 
Tokio.
Kaikkien rauhallisten ja autioiden luontokohteiden jälkeen maailman suurimman kaupungin (Tokion väkiluku on yli 36 miljoonaa) ihmismassa tuntuu loputtomalta, mutta kaikki ovat onneksi niin kohteliaita ja asiat on järjestetty niin, että kaupunki rullaa, eikä kaaosta synny. 
Kohteliaisuuteen törmäsimme heti saapuessamme lentokentälle. Ehdimme juuri nostaa katseemme junakarttaan tutkiaksemme reittiä Tokioon, kun eräs herrasmies jo kysyi, tarvitsemmeko apua. Jostain syystä sellaisessa tilanteessa tulee aina sanottua, että ei kiitos tarvitse, vaikkei oikeasti ole minkäänlaista haisua siitä, mitä on tekemässä. Herrasmies antoi meidän ihmetellä karttaa rauhassa muutaman minuutin ja kun sen jälkeen edelleen näytimme yhtä eksyneiltä, hän kysyi mihin olemme menossa. Muutamaa sekuntia myöhemmin kädessämme oli kartta, johon oli merkitty reittimme ja seuraavan junan lähtöaika. Ehdimme juuri ja juuri kiittää, kun avunantaja oli jo kadonnut. 

Hachiko!


Saavuimme Tokioon myöhään illalla ja painuimme suoraan nukkumaan. Kun aamu aukesi kirkkaana ja aurinkoisena kymmenennen kerroksen huoneeseemme, Sora veti hihasta ja osoitti ikkunasta: "Katso, Fuji!"

Joo morjes.


Pääsimme heti tutustumaan Tokion metroon. Jumalauta. Lupaan, etten enää koskaan valita minkään kaupungin metrokartasta. Metroverkko on täällä lievästi sanottuna laaja. Parhaita ovat hetket, jolloin sattuu asemalle, jolla pysäkkien nimet on merkitty metrokarttaan vain paikallisella kirjoitusasulla, jolloin oikean pysäkin löytäminen vaatii paljon hyvää onnea ja vielä useammin googlea. 

Kultainen kakka.

Kolmantena päivänä oli tarkoitus lähteä Enoshimaan, mutta aamu venyi niin, ettei se tuntunut enää mielekkäältä. Edellispäivänä olimme bonganneet kartasta Disneylandin ja pohtineet, miksi kukaan aikuinen menisi sinne.
Disneyland, Tokio.
 Kun meillä ei ollutkaan suunnitelmaa, Soran suusta pääsi: "Voitaishan me mennä tänään Disneylandiin." "Hahah, no jos jonkun kanssa menisin, niin sun." "No mennäänkö?" Ja niinpä löysimme itsemme Tokion Disneylandista tuhansien muiden kanssa. Kiersimme aluetta hämmentyneinä ja ihmettelimme, mitä siellä kuuluu tehdä. Siis ihan oikeasti, mitä Disneylandissa kuuluu tehdä? Disneyn leffojen VHS:ien alusta muistimme mainoksen Space mountainista, "maailmankaikkeuden mahtavimmasta vetonaulasta", mutta kun sinnekin annettiin jonotusaikaa yli kaksi tuntia, päätimme jättää väliin. Sitäpaitsi kun kyseinen mainos on 90-luvulta, saattaa "maailmankaikkeuden mahtavin vetonaula" olla hieman vanhentunut lupaus. Lopulta päädyimme siihen, että alueen paras aktiviteetti oli vessa, jossa oli pyllynlämmitin pöntössä. Onneksi ennen sulkemista Tuhkimon linnaan heijastettiin valoshow ja leffapotpuri, joka oli nostalginen ja esteettisesti huikea. Totesimme kuitenkin, ettei välttämättä tarvitse mennä uudestaan. Haha. 

Disneyland, Tokio.


Täällä on ruska. Se oli ihana yllätys ja ainoa asia, jota kaipasin Suomen syksyssä, jonka skippasin tänä vuonna. Olen joutunut myös kaivamaan esiin vaatteet, joita en ole tarvinnut moneen kuukauteen. Tämä on hyvää harjoitusta kotiinpaluuta varten, joka lähenee vääjäämättä.




Huomenna lähdemme Fujinomiyaan ja pyrimme pääsemään niin lähelle Fujia kuin tähän aikaan vuodesta on mahdollista. 
Hyvää itsenäisyyspäivää Japanin jengiltä! Täällä se on jo ohi." Tokio, Japani 6.12.2016

Enoshima.

Nää todella tykkää jouluvaloista täällä. Enoshima.

Tokio kuvattuna Tokyo towerista, joka näkyy myös kuvassa, jos oikein on nokkela.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti