sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

15 maailmanympärimatkalla opittua asiaa


"Tämä piti kirjoittaa heti Suomeen palaamisen jälkeen, mutta koska pysyin reissun aikana niin onnekkaasti terveenä, piti kotiinpaluu tietysti aloittaa mukavasti mononukleoosilla. Sen riivaamana meni joulukin melkein huomaamatta ohi, joten jäi toivottamatta sitäkin. Haluan korjata asian: Hyvää joulua! Nyt on tauti melkein selätetty ja on viimeisen matkapäivityksen aika:
Reissussa opittua:
1. Kun lähtee ajatellen, että tietää tismalleen mitä haluaa matkan jälkeen, palaa takaisin tietämättä mistään mitään. Se, ettei tiedä mistään mitään, tuntuu yllättävän levolliselta.
2. Turbaanin laittaminen on vaikeaa. Yövyin kahdesti samassa huoneessa turbaania käyttävän henkilön kanssa ja molemmilla kerroilla sen taiteileminen päähän kesti kutakuinkin yhtä kauan kuin minulla laittautuminen omiin häihini.
3. Matkaan käyttämilläni rahoilla olisin voinut ostaa kymmenesosan pienestä asunnosta Kehä kolmosen ulkopuolella. Lähteminen oli elämäni parhaita päätöksiä.

4. Kun pitsaa syödessään ajattelee, että tekeepä hyvää syödä välillä jotain näin terveellistä, tietää, että reissuruokavaliossa on pikkuisen toivomisen varaa. Puolustukseksi kerrottakoon, että kyseisen pitsan päällä oli ainakin kolme kasvista!
5. On hyvä tietää, mistä on matkailijana kiinnostunut. Nyt osaisin luokitella itseni luonto- ja aktiivimatkailijaksi. En ole kiinnostunut shoppailusta, ihmisvilinästä, enkä betonista.
6. Minulle sopii parhaiten joustava suunnitelma. Pidän siitä, että olen tehnyt suunnitelmia, mutta rakastan sitä, että voin muuttaa niitä.
7. Kun kysyy uudelta tuttavaltaan, tappaako hän itse kanansa ja saa vastaukseksi: "luuletko, että ne tappavat itse itsensä?", tuntee itsensä idiootiksi ja tajuaa, kuinka vieraantunut on luonnosta.
8. Yksi matkan suosikkihetkistä oli kauan ennen lähtemistä. Tuskin koskaan enää tutkin maailmankarttaa ja laitan merkkejä tismalleen sinne, mihin haluan mennä, ja sitten ostan liput juuri niihin kohteisiin. En tehnyt kompromisseja tai valinnut valmista lentopakettia. Menin minne halusin. Näin jälkikäteen tekisin reittiin jonkinlaisia muutoksia, mutta pääsääntöisesti olen hämmästynyt siitä, miten hyviä valintoja olen tehnyt täysin fiilispohjalta.
9. Rakastan valoa. Olen syntynyt vuoden valoisimpana päivänä, eikä onnellisuuteni vaadi juuri muuta kuin auringon.
10. Kun matkustaa paikkaan, jossa on vedestä niin paha pula, ettei hanasta tule mitään kolmeen päivään, ei enää valita missään siitä, että suihkusta tulee vain kylmää vettä.
11. Yksin matkustaessa ei tule oltua paljon yksin. Maailma on täynnä ihmisiä. Opin kuitenkin, että pidän yksin olemisesta enemmän kuin kuvittelin. Koin itseni koko reissun aikana yksinäiseksi ainoastaan muutaman kerran Uudessa-Seelannissa, jossa saatoin viettää viikon puhumatta käytännössä kenellekään. Muuten seurani vaihteli paljon. Parasta oli kuitenkin se, että milloin tahansa saattoi todeta, että haluaakin tehdä jotain muuta ja lähteä tekemään sitä muuta.
12. Maailma on täynnä tarjolla olevaa apua, mutta pääsääntöisesti sitä pitää uskaltaa pyytää.
13. Reissussa muuttuu helposti siirappiseksi. Olen nauranut välillä niille sadoille sydämille, joita olen viljellyt kommenteissa. Rakastan maailmaa -kupla puhjennee ajallaan. (Muttei vielä, pliis. 💓💕💖💗💘💝💞💟)
14. Uutispimento tekee onnelliseksi ja vaikka henkilökohtaisella tasolla olisin mielelläni pitänyt tästä onnellisuudesta kiinni, olen kuitenkin pitänyt velvollisuutenani kirjoittaa googleen muun muassa: "Sipilä ja yle", "Aleppo" ja "Saara Aalto".
15. Vaikka olen matkallani vältellyt tietoisesti paikkoja, joissa on paljon muita ihmisiä, ovat ihmiset paradoksaalisesti matkailun parasta antia. 
Tärkein oppini oli nähdä, miten paljon hyvää ja kaunista maailmassa on. Suomessa taivun herkästi maailman pahuuden alle, mutta matkalla näin, että on olemassa valtavasti sellaista, minkä puolesta pitää ja kannattaa jaksaa taistella. 
Kiitos teille kaikille, jotka olette kulkeneet mukanani viime kuukaudet! Tämä on ollut lähes ainut kontaktini Suomeen, ettekä arvaakaan, kuinka tärkeältä on tuntunut jakaa kokemuksensa jonkun kanssa edes virtuaalitodellisuudessa. Kiitos myös kaikille, jotka olitte fyysisesti mukana matkallani! Pienen kiitoksen ansaitsevat myös Vaasan kaupunginteatteri ja Sonera, jotka tekivät lähtemisestä taloudellisesti mahdollista. Kiitos töistä! 
Thanks to all you amazing people I met on my trip! You made it magical and made me feel like home even when I was so far away from my actual home that it would have been impossible to go any further. My journey would have been nothing without you.
Vaikka vuosi 2016 oli maailmalle hurja ja kurja, minulle se oli yksi parhaista. Kiitos kaikille tästä vuodesta kaikkinensa ja hyvää uutta vuotta!
Antaa tulla, 2017! Olen valmis. 
T: Ei enää Reissu-Repe" Vaasa 31.12.2016

The Salkantay Pass, Peru.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti