perjantai 28. huhtikuuta 2017

Mitä mukaan maailmanympärimatkalle?


Varusteiden suhteen en ole grammanviilaaja, mutta mukavuudenhaluinen olen. Omalla kohdallani mukavuudenhaluisuus tarkoittaa sitä, etten halua kantaa selässä painavaa lastia, vaan nautin siitä, että liikkuminen rinkan kanssa on helppoa ja kevyttä. 

Tapasin Fidžillä kaksi pientä jenkkityttöä, joiden rinkat olivat suuremmat kuin tytöt itse. He pystyivät liikkumaan rinkkojen kanssa vain muutamia metrejä kerrallaan ja nämä muutamat metrit vaikuttivat äärimmäisen tuskaisilta. Liikkeelle lähteminen oli poikkeuksetta pitkäkestoinen operaatio ja myös kiukuttelun määrä näytti olevan suoraan verrannollinen rinkkojen painoon. Rinkat painoivat kuulemma n. 30 kg / kpl ja lisäksi erinäisiä nyssyköitä oli järjetön määrä. 

Varusteiden valinta on jokaisen oma valinta ja enemmän kantava saa tietysti nauttia runsaamman tavaramäärän tuomista mahdollisuuksista. Kun tavaraa on enemmän, saa ehkä pukeutua vaihtelevammin, kuivata itsensä kunnon pyyhkeeseen, lukea romaaneja tai käyttää vaikka hajuvettä. 

Jokainen joutuu siis tasapainoilemaan kahden erilaisen mukavuuden välillä: Tarpeeksi suuri varustemäärä mukavoittaa matkustamista, kun taas liian niukka varustus hankaloittaa sitä. Tarpeeksi kevyt rinkka tekee liikkumisesta mukavaa ja vaivatonta, kun taas liian painava rinkka tekee siitä hankalaa. 

Oma rinkkani painoi lähtiessä 10 kg. Olkalaukku, joka oli käsimatkatavarani, painoi 1,5 kg. Yritin etukäteen lukea mahdollisimman paljon varusteista ja yksi parhaista ohjeista oli, ettei rinkan kannata olla kovin suuri, koska tavaraa tulee usein otettua juuri niin paljon kuin rinkkaan mahtuu. Rinkkani oli tätä reissua varten ostettu 50-litrainen Haglöfs, josta tuli yksi parhaista reissukavereistani. Sehän on jo blogin nimessäkin. Heh. Tiedän myös reissaajia, jotka matkustavat 30-litraisella repulla, mutta omalla kohdallani pidin olennaisena, että rinkkaan mahtui myös ylimääräistä väliaikaista kannettavaa.


Reissuseurana reppu myös Uudessa-Seelannissa. Tässä rinkka on täysimmillään, koska siellä on poikkeuksellisesti mm. makuupussi ja monen päivän ruuat.





Mitä rinkkaan sitten kannattaisi pakata? 

Tein oman pakkauslistani vanhojen kokemusteni, Madventuresin pakkauslistan ja muutaman blogin varustelistojen pohjalta. Oman haasteensa pakkaamiseen toi se, että olin matkustamassa hyvin erilaisiin ilmastoihin. Lämpötilojen vaihtelu kohteissani oli yli 40 astetta. 

Pääasiallinen tekniikkani rinkan keventämiseen oli ottaa vaatteita mukaan vain vähän. Pakkasin vaatteita enintään viikoksi eli jouduin pesemään vaatteita viikottain. Yritin valita mahdollisimman monikäyttöisiä vaatteita, joita saatoinkin sitten käyttää tyytyväisenä monta viikkoa putkeen. Viileämmällä kelillä olin käytännössä aina samoissa retkeilyhousuissa ja merinovillakerrastossa. 

Kymmeneen kiloon mahtuu kuitenkin valtava määrä tavaraa. Seuraavassa esittelen oman pakkauslistani ja sen hyödykkeet ja turhakkeet. 


Pakkauslista maailmanympärimatkalle: 


Reput, laukut ja pussit:

  • Rinkka 50 l 
  • Päiväreppu (Ospreyn toooosi pieneen tilaan puserrettava malli, joka kulki rinkassa, kun en tarvinnut sitä)
  • Olkalaukku (Rinkan kanssa on helpompaa kantaa olkalaukkua kuin reppua.)
  • Muovi- ja minigrip-pusseja

Kengät:
  • Maastolenkkarit (eniten käyttämäni kengät, jotka toimivat hyvin myös vaelluskenkinä)
  • Sandaalit
  • Kävelykengät

Vaatteet:
  • Fleecehuppari (kovassa käytössä joka maassa)
  • Kuoritakki ja -housut
  • Hattu
  • Alushousut x 7
  • Sukat x 7 
  • Uh-liivit x 2
  • Merinokerrasto (Luin jostain, että ainut asia, jota merinokerraston hankkimisessa katuu, on se, ettei sitä ole hankkinut aikaisemmin. Allekirjoitan täysin. Kerrasto oli yksi tärkeimmistä varusteistani matkalla.)
  • Retkeilyhousut (Fjällrävenin katkolahjehousut, jotka saa katkottua sekä capreiksi että shortseiksi. Nämä olivat jatkuvassa käytössä ja sopivat jokaiseen ilmastoon katkottavien lahkeiden ansiosta.)
  • Bikinit
  • Urheilushortsit 
    Pipo oli must! Milford, Uusi-Seelanti.
  • Trikoot
  • Hame
  • Farkut
  • Lyhythihainen paita x 3
  • Pitkähihainen urheilupaita
  • Vaellussukat
  • Sormikkaat
  • Puffi eli kaulahuivi
  • Yöpuku x 2
  • Perusta ostin lisäksi pipon ja villapaidan, jotka molemmat olivat tarpeellisia myös Uudessa-Seelannissa ja Japanissa.

Elektroniikka:
  • Kännykkä ja laturi
  • Kello
  • Tabletti ja latausjohto
  • Maailmanlaajuinen pistorasia-adapteri
  • Kamera ja laturi
  • Videokamera
  • Muistikortit
  • Kuulokkeet

Pikku sälä:
  • Matkapyyhe (epämiellyttävä ja huonosti kuivaava, mutta pieneen tilaan menevä) 
  • Otsalamppu (hyvä esim. hostellin dormissa, jos haluaa vielä muiden nukkumaanmenon jälkeen lukea)
  • Paristot
  • Leatherman (käytössä vain kynsisaksina)
  • Narua (ihan ehdoton pyykin kuivauksessa)
  • Munalukko (Hostelleissa on monesti säilytyslokerot tavaroille, mutta niissä pitää yleensä olla oma lukko. Käytin lukkoa välillä myös olkalaukun lukitsemiseen.) 
  • Jeesusteippiä (kynän ympärille kieputettuna, jolloin se ei vie tilaa)
  • Aurinkolasit
  • Matkatyyny (puhallettava ja epämukava, mutta pieneen tilaan menevä)
  • Korvatulpat (Nämä olivat käytössä välillä jopa päivittäin, vaikka Suomessa en käytä tulppia juuri koskaan.)
  • Nenäliinoja
  • Vesipullo
  • Pieni lompakko
  • Luha eli spork (käytössä varsinkin vaelluksilla)
  • Lavuaarin tulppa (helpottaa huomattavasti pyykkäämistä)
  • Marseille-saippuan pala (pyykkiin)
  • Tyhjä vihko (johon tunnollisesti merkitsin jokaisen päivän menot ja pieniä muistiinpanoja)
  • Kalenteri
  • Kynä
  • Paksu musta tussi
  • Sytkäri (ei kertaakaan käytössä)
  • Raiskaushälytin (Tätä en tarvinnut, enkä olisi sitä itse mukaan ottanutkaan. Marika pakotti. Tosiasiassa tuntui kuitenkin hauskalta kantaa Marikan pientä hälytintä ympäri maailmaa.)
  • Silkkimakuupussi (Tätä en käyttänyt kertaakaan, mutta ensi kesän Kaakkois-Aasian matkalle aion sen silti pakata mukaan. Maailmanympärimatkalla olisin hyötynyt makuupussista Fidžillä matkustaessani koko yön lautan lattialla, mutta silloin pussi oli Australiassa rinkkani sivutaskussa. Ostamalla silkkimakuupussin voi edesauttaa vietnamilaisten yksinhuoltajaäitien ja heidän lastensa pärjäämistä. Sen voi ostaa ainakin täältä.

Kosmetiikka:
  • Shampoo ja hoitoaine 
  • Hammasharja ja -tahna
  • Aurinkorasva (70 on ihan hyvä kerroin näin kalpealle hipiälle.)
  • Hyttysmyrkky (Huhun mukaan Punkkiässä toimii hyvin myös trooppisiin hyttysiin.)
  • Peili 
  • Huulirasva
  • Bepanthen (Tätä lainasivat innoissaan myös saksalaiset Chilessä. "Oh, I miss Bepanthen so much!")
  • Hiuslakka
  • Matkaharja ja kampa 
    Adelaide, Australia.
  • Ponnareita ja pinnejä
  • Rasva
  • Meikit
  • Naamanpesuaine
  • Pumpulipuikot
  • Kuukautissuojat
  • Karvanajohöylä

Lääkkeet ja terveys:

  • Särkylääke
  • Ripulilääke (ei kertaakaan käytössä)
  • Antibiootit (ei kertaakaan käytössä) 
  • Rakkolaastarit
  • Matkapahoinvointilääkkeet
  • Kuumemittari (ei kertaakaan käytössä) 
  • Käsidesi
Tautien varalta on kuitenkin hyvä pitää pieniä määriä lääkkeitä mukana, joten lisäisin nämä listaani uudestaankin, vaikka ne eivät nyt tulleetkaan käyttöön.


Matkustusasiakirjat, maksukortit ja paperit:
  • Passi (Kannattaa muuten opetella passin numero ulkoa. Sitä kysytään yllättävän monessa tilanteessa ja on helpompaa ja turvallisempaa, kun passia ei aina tarvitse kaivaa esiin.)
  • Lentoliput
  • Vakuutuskortti
  • Valokopiot passista (Lisäksi pidin puhelimessa valokuvaa passista.)
  • Tärkeimmät puhelinnumerot (myös maksukorttien sulkunumero)
  • Visa electron x 2 ja luottokortti (Jos tekisin samanlaisen matkan uudestaan, ottaisin vielä yhden luottokortin näiden lisäksi. Olen ilmeisen maksukorttikatastrofialtis ihminen.)
  • 100 jenkkidollaria (Madventuresin pojilta opittu ja hyväksi havaittu varakäteinen)
  • Rokotuskortti (Joissain maissa täytyy olla mukana myös todistus keltakuumerokotteesta.) 
  • Padi Open water diver -manuaali (jonka postitin Suomeen sukelluskurssin jälkeen)

Katkolahjehousut lyhimmillään. Abel Tasman Coast Track, Uusi-Seelanti.





Turhaa tavaraa ei siis ollut paljon, mutta jotain pientä olisi vielä voinut listalta pudottaa. Jokainen gramma painaa selässä, kun rinkan kanssa kulkee pitkiä matkoja. Kotoa mukaan otettujen varusteiden lisäksi rinkan painoa kasvatti kaikki matkalta ostettu. Australiasta lähetin Suomeen kahden kilon paketin, jossa oli lähinnä kirjoja. Matkan lopussa rinkan paino oli 11 kg. En siis kerryttänyt uutta aineellista omaisuutta kovinkaan paljon, mutta prosentuaalisesti kolme kiloa lisää kymmenen kilon aloituspainoon on toki huomattava. 

Ensi kesän Indonesia, Malesia ja Singapore poikkeavat ilmastoltaan huomattavasti maailmanympärimatkastani, joten pakkauslistakin tulee olemaan erilainen, toivon mukaan lyhyempi.   

Matkustaminen rinkan kanssa vahvisti omaa asennettani materiaan. Kun pärjää monta kuukautta hyvin vain 10 kiloa mukanaan, tuntuu oman kodin tavarameri vielä turhemmalta kuin ennen. Helmikuussa tyhjensinkin vaatehuoneesta kolme jätesäkillistä vaatetta kirpputorille. 

Puuttuuko listastani jotain, mitä itse pakkaisit mukaan? Onko siinä jotain, mitä et ikimaailmassa pakkaisi itse? Ihmiset ovat näissä yllättävän erilaisia, mutta onneksi kukin saa rauhassa taaplata tyylillään. 


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Maailmanympärimatkan budjetti


Budjettini neljän kuukauden maailmanympärimatkalla: 

Kuva aukeaa suurempana klikattaessa.













Yhteensä käytin matkaani 14 580 e. Auh. Huh. Vau. Onneksi kaupunginteatterin näyttelijöillä on niin huikeat tulot. (Ei ole.)

Kun yritin ennen matkaani ottaa selvää siitä, kuinka paljon rahaa pitäisi varata, törmäsin aina samaan vastaukseen: kulut riippuvat siitä, miten rahaa käyttää. No shit Sherlock! Totta kai se on juuri näin, mutta mielestäni jonkinlaista suuntaa pystyy silti muidenkin budjeteista arvioimaan. 


Tässä vaiheessa matkaa budjetti oli ylittynyt vasta vähän. Wellington, Uusi-Seelanti.









Mitkä asiat sitten vaikuttavat eniten rahan kulumiseen? 

Kohde vaikuttaa ehdottomasti eniten, kaikkeen. Halvassa maassa kaikki on halpaa, vaikka elelisi löysemmin, mutta kalliissa maassa palaa rahaa, vaikkei tekisi juuri mitään. Omia kohteitani en valinnut hintatason mukaan ja ne olivatkin kaikki Perua lukuunottamatta verrattain kalliita matkustusmaita. 

Kohde vaikuttaa budjettiin myös lentojen osalta. Olisin päässyt paljon halvemmalla, jos en olisi halunnut Etelä-Amerikkaan, johon lentäminen tuntuu olevan kallista kaikkialta maailmasta. Suuriin kaupunkeihin, joissa on suuret lentokentät, löytyy yleensä halvimpia matkoja, koska lentoliikennettä on paljon. 

Omat kohteeni valitsin täysin sen mukaan, mihin halusin matkustaa. En tehnyt kompromisseja tai ajatellut halvinta reittiä. Jos kohteilla ei ole niin väliä, voi maailmanympärilennot saada helposti alle puolella omasta lentobudjetistani.

Reissaajan henkilökohtainen matkustustyyli vaikuttaa toki budjettiin radikaalisti. Koska tämä kuulostaa inhottavan epämääräiseltä, kerron omasta matkustustyylistäni, jonka perusteella voit arvioida, paljonko matkustaminen sinulla maksaisi.
  • Yöpyminen: Yksin liikkuessani yövyin aina dormissa, ellen samaan hintaan saanut omaa huonetta. Hyvä apu oli booking.com, josta suurin osa majapaikoistani löytyi. Pääsääntöisesti varasin edellisestä hostellista aina seuraavan. Valitsin halvimman majoituksen, jonka asiakasarvio oli yli 7/10.
  • Ruoka: Syömistottumukset vaihtelivat maan mukaan. Perussa ja Fidžillä söin melkein aina ulkona (Perussa se oli halpaa ja Fidžillä kokkausmahdollisuuksia ei edes ollut), kun muissa maissa tein pääsääntöisesti ruokani itse. Hampurilaisia ja ranskanperunoita kului kaikkialla tyylittömän paljon. Juhlavaa ravintolaillallistamista en harrastanut lainkaan. 
    Uusi tuttavuus Salkantay trekillä.
  • Aktiviteetit ja sisäänpääsymaksut lohkaisivat valtavan osan budjetistani. Tähän lohkoon kuuluvat matkan parhaat palat: sukellus Fidžillä (jo yksinään yli 1000 e), Salkantay trek ja Machu Picchu Perussa, uiminen delfiinien kanssa Uudessa-Seelannissa, Waitomon kiiltomatoluolat, Yosemiten luonnonpuisto Kaliforniassa, Baseball-matsi San Franciscossa, Viidakkomatka Amazonilla, vaellus Colca Canyonilla Perussa, Surffileiri Australiassa, ratsastus, melonta, pyöräily, leffat ja vaikka mitä muuta. Tämä on se, johon mielelläni käytän rahani matkustaessa. Tingin syömisestä ja majoituksesta, jotta pääsen elämysten pariin. 
  • Matkustaminen maiden sisällä vei enemmän rahaa kuin olisin arvannut. Tämä osio sisältää muutamat maiden sisäiset lennot, junamatkat, metrot, bussit, lauttamatkat, autovuokrat- ja vakuutukset, bensat ja taksit. Suurin tekijä näissä kustannuksissa on tietysti se, että olen liikkuvainen matkaaja ja viihdyn harvoin siinä kaupungissa, johon lento laskeutuu. 
  • Kaikki loput kulut tuntuvat enemmän tai vähemmän tilpehööriltä näihin verrattuna. Muitakin kuluja toki on, mutta nämä ovat omassa matkustustyylissäni määrittävimmät. 
    Viidakossa lounas tarjoiltiin suurilta lehdiltä.

Seura vaikuttaa budjettiin yllättävän paljon. Jessikan, Nooran ja Soran kanssa reissaaminen oli edullista ja meillä oli samanlainen ajatus rahankäytöstä. Monet matkalla tapaamani uudet tuttavuudet olivat sen sijaan aivan tolkuttomia rahankäyttäjiä. Päiväbudjettini paukkui monesti ihan siitä syystä, etten kehdannut sanoa, etten halua matkustaa taksilla parin kilometrin matkaa tai etten pysty syömään montaa kertaa päivässä ulkona. Oman reissukaverin kanssa kannattaa siis jo etukäteen sopia, mihin rahaa käytetään ja kuinka paljon. 


Uuden-Seelannin pelastus ja rahasyöppö: vuokra-auto.









Keskimääräisiä hintoja maittain:

San Francisco: 
  • Etsin majoitusta jo kauan ennen lähtöä ja silti halvin hyvät arviot saanut dormimajoitus maksoi 45 e / yö. Suurimman osan öistä sain onneksi nukkua ilmaiseksi Jessikan luona. 
  • Illallinen ulkona n. 13 e. 
  • Pyörävuokra 25 e /pvä. 
  Peru: 
  • Noora oli mukana ja majoituimme lähes aina kahden hengen huoneisiin, joiden hinnat olivat henkeä kohden 8-15 e. 
  • Illallinen ulkona 4 e. 
  • Alpakan villasta tehty paita 10 e. 
  • Viiden päivän vaellus Andeilla (sis. majoitus, kaikki ruuat, opas, kuljetukset ja liput Machu Picchulle) 275 e. 
Chile: 
  • Löysin Santiagosta hostellin, jossa yö dormissa maksoi 6 e ja hinta sisälsi aamiaisen ja illallisen. Se oli hyvin halpa kaupungin muuhun hintatasoon nähden.
  • Lounas 7 e. 
Uusi-Seelanti: 
  • Yö dormissa halvimmillaan 8 e, kalleimmillaan 23 e. Keskimääräinen hinta oli 16 e / yö. 
  • Autovuokra 15 e / päivä.
  • Uiminen delfiinien kanssa 113 e. 
  • Puolen päivän hevosvaellus 40 e.
Fidži
  • Nadissa dormi 8 e / yö, Taveunilla 15 e / yö. 
  • Illallinen ulkona 5-8 e.
  • Sukeltaminen 127 e / retki (sis. kaksi sukellusta)
Australia: 
  • Dormiyön hinta 18-25 e. Soran kanssa yövyimme myös kahden hengen huoneissa, joiden hinta oli 23-31 e / hlö.
  • Leffateatteri 14 e. 
  • Lounas 7-12 e.
Japani: 
  • Dormi 14-22 e / hlö. Fujinomiyassa majoituimme perinteiseen japanilaiseen majataloon, jossa oma huone maksoi 35 e / hlö, mutta se olikin koko matkani paras majoitus.
  • Lounas nuudelibaarissa 4-7 e.
  • Disneyland 63 e.   

Lodge Amazonilla.



Miten budjetti piti?   

Olin varannut matkaan n. 13 000 euroa kokonaisuudessaan. Maailmanympärilippuni hinta oli 3750 e ja rokotusten, vakuutusten ja varusteiden hinta yhteensä 520 e. Matkalle käytettäväksi jäi siis tästä budjetista 8730 e. 

Laskin päiväbudjetiksi 60 e (x 120 päivää = 7200 e), jotta ylimääräistäkin jäisi varmuudeksi. Uuteen-Seelantiin asti budjetin pitäminen oli helppoa ja siinä vaiheessa matkaa olin monta sataa euroa voiton puolella. 

Uudessa-Seelannissa budjetti alkoi pettää mm. auton ja kalliiden lauttamatkojen takia. Fidžille siirtyessäni olin kuluttanut n. 400 e suunniteltua enemmän, mikä oli vielä maltillista. 

Ilman sukeltamista budjetti olisi varmaankin pitänyt melko hyvin loppuun asti. Sukeltaminen vei kuitenkin Fidžin osuudella melkein 130 e päivässä ja viimeinen niitti oli tietysti se, että Australiassa keksin yhtäkkiä lähteä takaisin Fidžille sukeltamaan. Ilman tätä ylimääräistä matkaa olisin varmaankin pysynyt kutakuinkin alkuperäisessä 13 000:nen euron budjetissa. 

Arvatkaa kaduttaako? 

No ylläripylläri, ei tietenkään! Onneksi tajusin jo keskellä matkaa, että elin parhaillaan juuri sitä hetkeä, jota varten olin rahaa säästänyt. Jälkeenpäin ajateltuna olen tyytyväinen siihen, mihin raha meni. Juurikaan paremmin en olisi sitä osannut käyttää. 

Loppukaneettina mainittakoon siis, että kyllä, rahaa menee juurikin sen verran kuin sitä kuluttaa. Yleensä sitä tulee kulutettua paljon. Niin on joskus hyvä. 


Perusta ostettu alpakkapaita oli jokapäiväisessä käytössä myös Japanissa. Lake Tanuki.




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

15 maailmanympärimatkalla opittua asiaa


"Tämä piti kirjoittaa heti Suomeen palaamisen jälkeen, mutta koska pysyin reissun aikana niin onnekkaasti terveenä, piti kotiinpaluu tietysti aloittaa mukavasti mononukleoosilla. Sen riivaamana meni joulukin melkein huomaamatta ohi, joten jäi toivottamatta sitäkin. Haluan korjata asian: Hyvää joulua! Nyt on tauti melkein selätetty ja on viimeisen matkapäivityksen aika:
Reissussa opittua:
1. Kun lähtee ajatellen, että tietää tismalleen mitä haluaa matkan jälkeen, palaa takaisin tietämättä mistään mitään. Se, ettei tiedä mistään mitään, tuntuu yllättävän levolliselta.
2. Turbaanin laittaminen on vaikeaa. Yövyin kahdesti samassa huoneessa turbaania käyttävän henkilön kanssa ja molemmilla kerroilla sen taiteileminen päähän kesti kutakuinkin yhtä kauan kuin minulla laittautuminen omiin häihini.
3. Matkaan käyttämilläni rahoilla olisin voinut ostaa kymmenesosan pienestä asunnosta Kehä kolmosen ulkopuolella. Lähteminen oli elämäni parhaita päätöksiä.

4. Kun pitsaa syödessään ajattelee, että tekeepä hyvää syödä välillä jotain näin terveellistä, tietää, että reissuruokavaliossa on pikkuisen toivomisen varaa. Puolustukseksi kerrottakoon, että kyseisen pitsan päällä oli ainakin kolme kasvista!
5. On hyvä tietää, mistä on matkailijana kiinnostunut. Nyt osaisin luokitella itseni luonto- ja aktiivimatkailijaksi. En ole kiinnostunut shoppailusta, ihmisvilinästä, enkä betonista.
6. Minulle sopii parhaiten joustava suunnitelma. Pidän siitä, että olen tehnyt suunnitelmia, mutta rakastan sitä, että voin muuttaa niitä.
7. Kun kysyy uudelta tuttavaltaan, tappaako hän itse kanansa ja saa vastaukseksi: "luuletko, että ne tappavat itse itsensä?", tuntee itsensä idiootiksi ja tajuaa, kuinka vieraantunut on luonnosta.
8. Yksi matkan suosikkihetkistä oli kauan ennen lähtemistä. Tuskin koskaan enää tutkin maailmankarttaa ja laitan merkkejä tismalleen sinne, mihin haluan mennä, ja sitten ostan liput juuri niihin kohteisiin. En tehnyt kompromisseja tai valinnut valmista lentopakettia. Menin minne halusin. Näin jälkikäteen tekisin reittiin jonkinlaisia muutoksia, mutta pääsääntöisesti olen hämmästynyt siitä, miten hyviä valintoja olen tehnyt täysin fiilispohjalta.
9. Rakastan valoa. Olen syntynyt vuoden valoisimpana päivänä, eikä onnellisuuteni vaadi juuri muuta kuin auringon.
10. Kun matkustaa paikkaan, jossa on vedestä niin paha pula, ettei hanasta tule mitään kolmeen päivään, ei enää valita missään siitä, että suihkusta tulee vain kylmää vettä.
11. Yksin matkustaessa ei tule oltua paljon yksin. Maailma on täynnä ihmisiä. Opin kuitenkin, että pidän yksin olemisesta enemmän kuin kuvittelin. Koin itseni koko reissun aikana yksinäiseksi ainoastaan muutaman kerran Uudessa-Seelannissa, jossa saatoin viettää viikon puhumatta käytännössä kenellekään. Muuten seurani vaihteli paljon. Parasta oli kuitenkin se, että milloin tahansa saattoi todeta, että haluaakin tehdä jotain muuta ja lähteä tekemään sitä muuta.
12. Maailma on täynnä tarjolla olevaa apua, mutta pääsääntöisesti sitä pitää uskaltaa pyytää.
13. Reissussa muuttuu helposti siirappiseksi. Olen nauranut välillä niille sadoille sydämille, joita olen viljellyt kommenteissa. Rakastan maailmaa -kupla puhjennee ajallaan. (Muttei vielä, pliis. 💓💕💖💗💘💝💞💟)
14. Uutispimento tekee onnelliseksi ja vaikka henkilökohtaisella tasolla olisin mielelläni pitänyt tästä onnellisuudesta kiinni, olen kuitenkin pitänyt velvollisuutenani kirjoittaa googleen muun muassa: "Sipilä ja yle", "Aleppo" ja "Saara Aalto".
15. Vaikka olen matkallani vältellyt tietoisesti paikkoja, joissa on paljon muita ihmisiä, ovat ihmiset paradoksaalisesti matkailun parasta antia. 
Tärkein oppini oli nähdä, miten paljon hyvää ja kaunista maailmassa on. Suomessa taivun herkästi maailman pahuuden alle, mutta matkalla näin, että on olemassa valtavasti sellaista, minkä puolesta pitää ja kannattaa jaksaa taistella. 
Kiitos teille kaikille, jotka olette kulkeneet mukanani viime kuukaudet! Tämä on ollut lähes ainut kontaktini Suomeen, ettekä arvaakaan, kuinka tärkeältä on tuntunut jakaa kokemuksensa jonkun kanssa edes virtuaalitodellisuudessa. Kiitos myös kaikille, jotka olitte fyysisesti mukana matkallani! Pienen kiitoksen ansaitsevat myös Vaasan kaupunginteatteri ja Sonera, jotka tekivät lähtemisestä taloudellisesti mahdollista. Kiitos töistä! 
Thanks to all you amazing people I met on my trip! You made it magical and made me feel like home even when I was so far away from my actual home that it would have been impossible to go any further. My journey would have been nothing without you.
Vaikka vuosi 2016 oli maailmalle hurja ja kurja, minulle se oli yksi parhaista. Kiitos kaikille tästä vuodesta kaikkinensa ja hyvää uutta vuotta!
Antaa tulla, 2017! Olen valmis. 
T: Ei enää Reissu-Repe" Vaasa 31.12.2016

The Salkantay Pass, Peru.

10 Japanissa opittua asiaa

Pidettiin piknik riisipellon laidalla. Fujinomiya.


"1. Japani on vessojen luvattu maa. Kaikkialla on vessoja ja ne ovat aina siistejä ja ilmaisia. Sen lisäksi, että monessa pöntössä on pyllynlämmitin, on vessoissa aina käyttöohjeet ja yleensä myös kohinaääninauha peittämässä asiakkaan ääniä. Luksusvessoissa on lisäksi kokonainen reunusta täynnä erilaisia namiskoja toimintoineen. Kun niitä painelee innoissaan, saa mm. kahdesta eri suunnasta tulevan yllättävän vesisuihkun takapuoleensa. 
Fushimi-Inari.

2. Kun liikkuu pari viikkoa Japanissa, ei enää tunnu siltä kuin olisi jatkuvasti leikkaussalissa, vaan ihmisten käyttämiin suojamaskeihin alkaa tottua. En tiedä niiden tehosta, mutta huvittavalta tuntuu, kun joku siirtää maskin sivuun tupakoidakseen.
3. Ruoka on täällä tolkuttoman hyvää. Kasvissyönti ei tosin ole yleistä, eikä käsite sinällään ole tuttu, koska kun tarjoilijalle selittää, ettei syö lihaa, menee keittiöön viesti: "Hän vihaa lihaa." Onneksi uppopaistettu tofu ja mahdottoman monet erilaiset makeat leivokset kuuluvat ruokakulttuuriin. 

Shiraito Falls.


4. Leffateatterissa voi nauttia ja liikuttua syvästi, vaikkei ymmärtäisi kielestä muuta kuin tervehdyksen ja kiitoksen.
5. Japanissa on paljon sääntöjä ja sopimuksia, joita kaikki tuntuvat noudattavan. Myyntikojun takana ei välttämättä ole ihmistä, vaan pöydällä on rasia, johon rahat laitetaan, kun ostetaan jotain. Varastaminen ei ilmeisesti kuulu japanilaiseen kulttuuriin. 
Fushimi-Inari.

6. Kun Tokion vilinän jälkeen lähtee pieneen Fujinomiyan kaupunkiin keskelle ei mitään, mieli lepää, kun seisoo tuijottamassa auringonnousua, seikkailee hiljaisen järven ympäri, ihmettelee vesiputouksia ja retkeilee riisipeltojen reunoilla ja metsissä. Ja kun kaikkialta näkyy Fuji, pysyy mieli yhtä korkealla kuin sen huippu. Fuji on valtava. Mulle se on aina ollut vuorien vuori. Sillä on oma emojikin!  Fujinomiyassa oli myös aivan ihana perinteinen japanilainen majatalo, jonka ainoina vieraina saimme olla ja nauttia mm. jumalaisesta kotatsusta (lämmitetystä pöydästä, jonka alle kylmät jalat piilotetaan) ja animekokoelmasta.
Nousevan auringon maa. Lake Tanuki.


7. Kyoton Fushimi-Inarissa on arvion mukaan yli 10 000 torii-porttia.
8. Japaniin matkustaessa kannattaa osata japania. Englannilla ei pärjää kunnolla edes Tokiossa. Yleensä palasin aina yhtä tietämättömänä lähdettyäni selvittämään jotakin asiaa, joten lopulta oli helpompaa, että Sora japanintaitoisena selvitti tilanteet. 
Muka villieläin. Nara.

9. Yleensä matkailusta nauttii aina, kun menee sinne, mihin muut eivät mene.
10. Oli matka minkä mittainen tahansa, se loppuu jossain vaiheessa. Vaikka Helsinki-Vantaan lentokentästä, San Franciscosta ja Perustakin tuntuu olevan ikuisuus, tuli loppu silti yllättävän nopeasti. 
Moni on maailmalla ihmetellyt, että palaan Suomeen keskellä pimeää talvea. Halusin palata juuri tähän aikaan. En kestäisi ajatusta ilman Suomen joulua. Kun olen kertonut tämän, on ratkaisuani ymmärretty paremmin. "Ai niin, Suomi ja joulu! Teillähän on se oikea joulu, joulujen joulu! The joulu!" Niin onkin. Rakastan sitä joulua. 
Fujinomiya.


Tuntuu muutenkin hyvältä ja oikealta tulla kotiin. Vaikka sisäinen seikkailijani haaveilee jo uusista retkistä, oli tämä matka nyt tässä. Se oli. Niin. Olihan se. Vau. Maailma on hieno paikka. 
Aamukuura. Lake Tanuki.


Kohta lähdemme Helsinkiin viettämään "jo kauan sitten sovittua ohittamatonta perhejuhlaa", kuten äiti on asian ilmaissut kieltäytyessään tärkeistä työmenoista paluupäivänämme. Heippa, Japani! Terve, Suomi! Kohta nähdään! 
P.s. Talvitakki olis kiva." Nagoya, Japani 14.12.2016

Syksy. Fushimi-Inari.

"Saaks täällä palvelua häh?" Nara.

Apina tuijottelee Kioton maisemia.

Shiraito Falls.

Fujinomiya.

Taas nää on metsässä. Arashiyama.

Arashiyama.

Lake Tanuki. 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

36 miljoonaa muuta ja minä - terveisiä Tokiosta

Tokio.


"Oletko kuullut, että Tokio on maailman kallein kaupunki? Tällaista mielikuvaa on syötetty mulle lapsuudesta asti ja nyt voin todeta, että kyseessä on maailmanluokan kusetus. Täällä on selvästi halvempaa kuin Australiassa, saati Suomessa, jonka hintataso hipoo pilviä kaikkiin matkani kohteisiin verrattuna. Onnellisena olen siis todennut, etten ehkä joudukaan palaamaan Suomeen tili miinuksella. Ainakaan paljon, heh. 
Tokio.
Kaikkien rauhallisten ja autioiden luontokohteiden jälkeen maailman suurimman kaupungin (Tokion väkiluku on yli 36 miljoonaa) ihmismassa tuntuu loputtomalta, mutta kaikki ovat onneksi niin kohteliaita ja asiat on järjestetty niin, että kaupunki rullaa, eikä kaaosta synny. 
Kohteliaisuuteen törmäsimme heti saapuessamme lentokentälle. Ehdimme juuri nostaa katseemme junakarttaan tutkiaksemme reittiä Tokioon, kun eräs herrasmies jo kysyi, tarvitsemmeko apua. Jostain syystä sellaisessa tilanteessa tulee aina sanottua, että ei kiitos tarvitse, vaikkei oikeasti ole minkäänlaista haisua siitä, mitä on tekemässä. Herrasmies antoi meidän ihmetellä karttaa rauhassa muutaman minuutin ja kun sen jälkeen edelleen näytimme yhtä eksyneiltä, hän kysyi mihin olemme menossa. Muutamaa sekuntia myöhemmin kädessämme oli kartta, johon oli merkitty reittimme ja seuraavan junan lähtöaika. Ehdimme juuri ja juuri kiittää, kun avunantaja oli jo kadonnut. 

Hachiko!


Saavuimme Tokioon myöhään illalla ja painuimme suoraan nukkumaan. Kun aamu aukesi kirkkaana ja aurinkoisena kymmenennen kerroksen huoneeseemme, Sora veti hihasta ja osoitti ikkunasta: "Katso, Fuji!"

Joo morjes.


Pääsimme heti tutustumaan Tokion metroon. Jumalauta. Lupaan, etten enää koskaan valita minkään kaupungin metrokartasta. Metroverkko on täällä lievästi sanottuna laaja. Parhaita ovat hetket, jolloin sattuu asemalle, jolla pysäkkien nimet on merkitty metrokarttaan vain paikallisella kirjoitusasulla, jolloin oikean pysäkin löytäminen vaatii paljon hyvää onnea ja vielä useammin googlea. 

Kultainen kakka.

Kolmantena päivänä oli tarkoitus lähteä Enoshimaan, mutta aamu venyi niin, ettei se tuntunut enää mielekkäältä. Edellispäivänä olimme bonganneet kartasta Disneylandin ja pohtineet, miksi kukaan aikuinen menisi sinne.
Disneyland, Tokio.
 Kun meillä ei ollutkaan suunnitelmaa, Soran suusta pääsi: "Voitaishan me mennä tänään Disneylandiin." "Hahah, no jos jonkun kanssa menisin, niin sun." "No mennäänkö?" Ja niinpä löysimme itsemme Tokion Disneylandista tuhansien muiden kanssa. Kiersimme aluetta hämmentyneinä ja ihmettelimme, mitä siellä kuuluu tehdä. Siis ihan oikeasti, mitä Disneylandissa kuuluu tehdä? Disneyn leffojen VHS:ien alusta muistimme mainoksen Space mountainista, "maailmankaikkeuden mahtavimmasta vetonaulasta", mutta kun sinnekin annettiin jonotusaikaa yli kaksi tuntia, päätimme jättää väliin. Sitäpaitsi kun kyseinen mainos on 90-luvulta, saattaa "maailmankaikkeuden mahtavin vetonaula" olla hieman vanhentunut lupaus. Lopulta päädyimme siihen, että alueen paras aktiviteetti oli vessa, jossa oli pyllynlämmitin pöntössä. Onneksi ennen sulkemista Tuhkimon linnaan heijastettiin valoshow ja leffapotpuri, joka oli nostalginen ja esteettisesti huikea. Totesimme kuitenkin, ettei välttämättä tarvitse mennä uudestaan. Haha. 

Disneyland, Tokio.


Täällä on ruska. Se oli ihana yllätys ja ainoa asia, jota kaipasin Suomen syksyssä, jonka skippasin tänä vuonna. Olen joutunut myös kaivamaan esiin vaatteet, joita en ole tarvinnut moneen kuukauteen. Tämä on hyvää harjoitusta kotiinpaluuta varten, joka lähenee vääjäämättä.




Huomenna lähdemme Fujinomiyaan ja pyrimme pääsemään niin lähelle Fujia kuin tähän aikaan vuodesta on mahdollista. 
Hyvää itsenäisyyspäivää Japanin jengiltä! Täällä se on jo ohi." Tokio, Japani 6.12.2016

Enoshima.

Nää todella tykkää jouluvaloista täällä. Enoshima.

Tokio kuvattuna Tokyo towerista, joka näkyy myös kuvassa, jos oikein on nokkela.

10 Australiassa opittua asiaa

Kengurusaari.



"1. Surffaaminen on kivaa.
2. Kun matkustaa yksin, voi matkasuunnitelmia muuttaa lyhyelläkin varoitusajalla ja ostaa esimerkiksi lentoliput Fidžille seuraavaksi päiväksi, jos siltä tuntuu. Tällaisen impulssin seuraaminen voi olla matkan parhaita päätöksiä. 
Kengurusaari.

3. Kun on matkustanut useamman kuukauden yksin, on tunteikasta seistä lentokentällä saapuvien lentojen aulassa odottamassa, että näkee tutut kasvot. Odottaessa ehtii herkistyä jo katsellessaan muiden iloisia kohtaamisia ja kun ovesta viimein saapuu oma paitapeppuveli, riemu repeää parkumiseksi niin, että ensimmäinen repliikki, jonka kuulee suomeksi, on: "Kerää ittes."
4. Kaikki Australiassa on hyvin eurooppalaista ja erityisesti brittiä, mikä ei tietenkään yllätä. Alkuperäisasukkaita on täällä(kin) kohdeltu huonosti ja jotain kertoo nykyajankin asenteista se, että kansallispäivänä juhlitaan edelleen päivää, jolloin brittivalloittajat saapuivat Australiaan. Auts.
5. Kengurusaarella on paljon kenguruita. Kaksi päivää saattaa tosin mennä ihmetellessä niiden puutetta, kun ei tajua niiden tulevan esiin vasta alkuillasta. Sen jälkeen niitä onkin ihan joka nurkassa.

Vauva!


6. Kengurusaarella on paljon koaloita. Kenguruita on kuitenkin enemmän, mikä on aiheellista, koska saaren nimi on Kengurusaari, eikä Koalasaari.
7. Kun on Uudessa-Seelannissa tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, voi Kengurusaarella ottaa reteästi nelivedon alle ja pöllytellä menemään muina maastoautokuskeina. Pienen loven omaan ylpeyteen kaivertaa se, kun parkkeeraa auton tyytyväisenä ensimmäisen rupeaman päätteeksi, eikä saa avainta pois virtalukosta. Yrittämiseen voi käyttää ainakin vartin. Kun lopulta manuaalikin on kaivettu esiin, mutta siitä huolimatta joutuu pyytämään apua ohikulkijalta, joka irroittaa avaimen ensiyrittämällä, karisee ison auton tuoma ego ja mieli palaa mukavasti maan pinnalle.
8. Kun menee paikkoihin, joissa tapaa vähän ihmisiä, tapaa paljon eläimiä. 
Lähdettiin etsimään vesinokkaeläimiä. Arvatkaa onnistiko?

9. Kun päättää kiivetä vuorelle 30 asteen helteessä, tulee kuuma.
10. Mitä pidemmälle olen matkustanut ja mitä enemmän tutustunut ihmisiin, sitä suurempaa painetta olen kokenut kirjoittaa englanniksi. Kun olen joutunut jatkuvasti käyttämään kieltä, joka ei ole oma tunnekieleni, on tuntunut kuitenkin tärkeältä pystyä edes kirjoittaessaan muotoilemaan asiat juuri toivomallaan tavalla. Sorry guys, Finnish it is. 

Oma salapaikka Kengurusaarella.




Viimeisenä Australian päivänämme lähdimme kajakoimaan mangrovemetsään joelle, jossa asuu delfiinejä. Viisaudessamme otimme omat kajakit. Pieneen ryhmäämme kuuluneet isä ja poika eivät olleet missään väleissä keskenään melottuaan samassa kajakissa ja isä mm. roiski kiukuspäissään vettä poikansa päälle. Kun ottaa huomioon minun ja Soran keskinäisen dynamiikan, olisimme todennäköisesti jatkaneet matkaamme eri maihin. Nyt lähdemme hyvillä mielin yhdessä Japaniin ja näimme myös onnellisesti delfiinejä, jotka riitelyn keskellä olisivat jääneet huomaamatta. 

Sora ja delfiini. Port Adelaide.



Japani on matkani viimeinen etappi ennen paluuta kotiin. (Niinpä. En meinaa uskoa itsekään.)" Adelaide, Australia 30.11.2016 

Remarkable rocks, Kangaroo Island.

Remarkable rocks, Kangaroo Island.

Remarkable rocks, Kangaroo Island.

Kengurusaari.

Parhaita ovat tyhjät vaellusreitit. Kengurusaari.

Kengurusaari.

Metsässä. Adelaide.

Kyllä oli mukavaa. Mt Lofty, Adelaide.

Australialainen viini on australialaisten mielestä maailmankuulua, joten oli pakko maistaa. Nam. Not.